Joulukalenteri 2016: Luukku 17 - jouluappelsiinit

Se on itämaan tietäjä/mikälie, tuo luukkukuvaan saapunut tyyppi. Huomisesta ilmestyjästä voi käydä jättämässä arvauksia Pappilan Facebook-sivulla. Siellä siis käynnissä kilpailu... Joskin siellä alkaa parhailla olla sellaiset pistemäärät, että jos vielä ei ole aloittanut pisteiden keräämistä, voipi olla jo myöhäistä...

Mutta asiaan. Eilen olen laittanut alulle noin sata jouluprojektia, joista yksikään ei oikein valmistunut ajoissa, paitsi nämä himpskatin jouluappelsiinit...

Aina ei mene niin kuin Strömsössä, tässä tarina jouluappelsiineistä A.K.A. bondage-appelsiineistä:

Tiedättehän ne entisaikojen neilikoilla koristellut appelsiinit? Papin työssä kuulee kaikenlaista menneestä elämästä. Niin kuin miten viime vuosituhannen alkupuoliskolla jouluna sai oman pullan. Äiti oli leiponut kaikille lapsille oman pullan! Ja se oli joululahja. Ainoa joululahja. Ja se oli maailman parhaan makuinen pulla. Ja se oli harvinaista herkkua. Ja sitä arvostettin! Epäilen, että nämä appelsiinit ovat myös olleet joululahjoja. Vielä eksottisempia ja harvinaisempia, kuin pulla.

...palataanpa nykyhetkeen: Kuulin radiossa muutama viikko takaperin, että tutkimuksen mukaan suomalainen käyttää keskimäärin 500 euroa jouluun, siitä 300 lahjoihin. Minä istuin auton ratissa ja mietin, miten kukaan saa 300 euroa riittämään lahjoihin, kun yhden perheenjäsenen lahja maksaa jo 200. Perheenjäseniä on kolme. Lisäksi on suku ja ystävät, työkavereille pieni muistaminen...

Miten kauas me ollaan tultu siitä appelsiinista tai pullasta? Miten hienoa olisi, jos osaisi iloita pienistä asioista! Jos osaisi nähdä kaiken lahjana... Ei tarvitsisi hakea aina vaan suurempaa ja kalliimpaa tavaraa ja jännittävämpiä elämyksiä. Kun vain osaisi olla kiitollinen. Olennaisesta muistuttamaan päätin tehdä meille jouluappelsiineja (huolimatta siitä, että inhoan oranssia väriä).

Sidoin ensin appelsiiniin nauhan mustasta lahjanarusta. Se toi jotenkin mieleen mustat nahkahihnat ja sidontaleikit ja appelsiini näytti jotenkin likaiselta. (Jos tuomiokapituin väki siellä miettii, mitä ihmettä se nyt kirjoittaa - nin elokuvissa olen nähnyt, itse en tiedä tästä mitään! :D )

 Varrastikulla tökin reiät, joihin tyrkkäsin neilikan.

Sain ensimmäisen appelsiinin jo ripustettua kattoon, kun sitten päätin, että mustilla naruilla koti näyttää ihan liikaa pornoluolalta, joskin toki jouluiselta sellaiselta. Niinpä vaihdoin narut hieman vaatmattomampaan juuttinaruun.

Täällähän alkaa roikkua kaikenlaista katosta. Oliko se että less is more vai more is more? En ikinä muista...

Joku olisi aamulla voinut muistuttaa minua kiitollisuudesta ja tyytymisestä nihin lahjoihin, joita saa. Minulla oli nimittäin vähän huono päivä käynnissä ja yhtymän joululounaalla minusta tuntui, että kaikki muut olivat paremmin pukeutuneita ja kaikilla oli huulipunaa - paitsi minulla ja miehillä. Mitä enemmän asiaa ajattelin, sitä enemmän tulin siihen tulokseen, että minussa ei ollut mitään muuta, mihin olin tyytyväinen, kuin kengät. Minulla on tosi nätit kengät! Päätin poistaa alakuloni shoppaamalla. Ostin kuulkaa sitä himpskatin huulipunaa, vaikken koskaan käytä. Ja mekon, kun oma ei ollut kiva. Ja sitten pynttäsin itseni ja menin Prismaan. Ostin appelsiineja...

Opinko mitään? En tiedä. Miksi kirjoitan kaiken tämän? En tiedä sitäkään. Vaatimattomuus kaunistaa appelsiinin. Kaunstaako se naisen, vai tekeekö sen huulipuna?

Ehkäpä voisin lakata tavoittelemasta kuuta taivaalta, kun minulla on jo kotona 3 aurinkoa?

xoxo,

minä

 

 

Aiemmat luukut:

Luukku 1 - joulukalenteri
Luukku 2 - piparikuusi
Luukku 3 - paperitähti
Luukku 4 - joulumarkkinat
Luukku 5 - jouluinen Porvoo ja joululahjaideoita
Luukku 6 - omaa aikaa
Luukku 7 - Rocky Road-kuuset
Luukku 8 - Muumien taikatalvikakku
Luukku 9 - sulaneet lumiukot
Luukku 10 - joululimppu
Luukku 11 - karppitilkkutäkkifoccacia
Luukku 12 - paketoi lahjoja
Luukku 13 - joulukukat
Luukku 14 - misteli
Luukku 15 - jouluviiri
Luukku 16 - kromikävyt