Joulukalenteri 2016: Luukku 6 - Omaa aikaa

Hiphei, ja hyvää itsenäisyyspäivää! Se on Suomi-neito 99! Itsenäisyyspäivän postaus tulee varmaan omana juttunaan joskus myöhemmin. Joulukalenterissa on jotain turhempaa.

Ensin tietysti eilisen kisan vastaus:

No nyt siellä on se aasi! Käypä täällä arvaamassa, mitä luukkukuvaan tulee lisää huomenna ja osallistu kilpailuun.

Kutosluukkuun sijoitin omaa aikaa, osittain siksi, että halusin jatkaa vitosluukun teemaa ja osittain siksi, että koin Porvoossa oivalluksen. En muista, koska olisin viimeksi tehnyt jotain yksin. Nyt tein pakotettuna, kun tytöt ja isäntä olivat viikonloppua muualla. Ja voi että se teki hyvää!

Älkää käsittäkö väärin. Tottakai ikävöin perhettä. Mutta oli mahtavaa olla välillä yksin. Joskus kotona toivon, että pääsisin yksin saunaan ja saisin nauttia hiljaisuudesta. Jos minä en ole töissä, minä olen aina taaperon kanssa. Mikä on ihanaa, mutta siitäkin on kiva saada välillä vapaapäivä. Minä olen joutunut aika isolta osin vastaamaan kodin ja perheen pyörittämisestä syksyn aikana, kun isäntä on tainnut olla enemmän puolustusvoimain harjoituksissa kuin kotona. Siinä jäävät mun vuosittaiset leirivuorokaudet kakkoseksi, jos isäntä tekee kahdessa kuukaudessa saman ja enemmän.

En ehkä edes ole tajunnut, miten kovasti kaipaan omaa aikaa. Pitää siis varmaan laittaa kiitoskortti ystäville, jotka houkuttelivat isännän ja taaperon pois kotoa! (Ja mun vanhemmille, jotka veivät teinin sinne Brysseliin... vaikka omaa aikaa enemmän olisin kyllä toivonut lentolippua Brysseliin...)

Niinpä minä olen siis töiden jälkeen syönyt nachoja ja juonut kaljaa (mikä karppaus?), askarrellut ja tuunannut, minkä olen ehtinyt, blogannut ilman että tarvii samalla komentaa ketään liikuttamaan sitä puurolusikkaa kohti äänihuulia ja käynyt Ruotsinpyhtäällä ja Porvoossa. I'm loving it!

Oli nimittäin kivaa kulkea sisustuskaupoissa joutumatta huolehtimaan siitä, vetääkö taapero lasiesineitä alas hyllystä. Tai joutumatta raahaamaan 20 kilon mötikkää, joka on päättänyt heittäytyä jalattomaksi. Eikä tarvitse katsella mököttävää isäntää, joka sanoo, ettei häntä haittaa, että raahasin hänet mukanani sisutsuliikkeeseen, mutta jonka koko olemus antaa ymmärtää muuta. Ja joka ei ymmärrä kahviloita ja sitä, miksi ihmiset haluavat maksaa kahvinsa juomisesta jossain muualla kuin kotona.

Me ollaan nimittäin joskus riidelty siitä, että halusin pysähtyä Porvoon Paahtimoon kahville, eivätkä minun motiivini kertakaikkiaan käyneet isännän järkeen. Töksäyttelevään tapaansa hän laukoi muutamia totuuksina pitämiään asioita kahviloista ja lopputulemana mnä itkin.

Porvoon Paahtimo on mun lempikahvilani. Sisustuksellisesti siellä on kaikki kohdallaan ja ihanan hämyisä tunnelma. Ja nyt pääsin sinne.

Suojelen asiakkaiden yksityisyyttä... Tuo setä seisoi koko ajan tuolla nurkassa, niin en saanut otettua siitä ihanasta seinästä kuvaa!

Minä otin chilisuklaakahvin. Ja koska sisällä oli melko täyttä, menin terassille, jossa ei ollut ketään muuta ja nautin rauhassa kahvistani ja jäätyneestä jokimaisemasta.

Siinä kahvitellessa oli stten kiva lähetellä pusipusi-viestejä isännälle. Tilanne olisi ollut ihan toinen, jos se olisi istunut mököttämässä siinä vastapäätä. :D

Sitten jatkoin mun "ikkunashoppailukierrosta". Jokikatu 6:ssa kameralle tallentui seuraavaa;

Sellainen päättelyketju...

Vastapäätä Jokikatu 6:sta oli käytetyn tavaran myyntiliike, jossa en ole ennen poikennut.

Olen pitkään haaveillut vanhasta torvisoittimesta (ja valkoisista kulutetuista balettitossuista) kodin sisustukseen. Mutta ne ovat niin sairaan kalliita huutonetissä, että haaveeksi on jäänyt. Torvia Pehtoorin perikunnassa oli useita ja ihan kohtuullisilla hinnoilla (huutonettiin verrattuna).

Vielä poikkesin yhdessä kukkakaupassa ja Vanille Homessa ennen autolle paluuta.

Porvoossa on vaikea olla hymyilemättä, kun kaikki on niin kaunista. Varsinkin, kun alkaa hämärtää...

En kestä! 16 vuotta ja raatihuoneen portaista tulee edelleen ammattikorkean fuksiaiset mieleen... En kestä, onko siitä muka jo 16 vuotta? Vastahan se oli eilen!

No sellainen oli mun ihana parin tunnin seikkailu Porvoossa ihan yksin. Tätä kirjoitellessa olen miettinyt, voisiko omaa aikaa antaa lahjaksi. Jos ottaisi vaikka jonkun lapset hoitaakseen, että tämä voisi tehdä omia juttujaan. Sitähän se Suvi Teräsniskakin huutaa koko ajan radiossa: "Lahjaksi aikaa..." Ei pöllömpi idea. Kenen lapset saan hoitoon?

 

xoxo,

minä

 

Aiemmat luukut:

Luukku 1 - joulukalenteri
Luukku 2 - piparikuusi
Luukku 3 - paperitähti
Luukku 4 - joulumarkkinat
Luukku 5 - jouluinen Porvoo ja joululahjaideoita