Kerrankin perheenä liikenteessä!

Teini on siinä iässä, että äiti on lakannut tajuamasta mitään. Miten se meneekin niin, että me kaikki äidit tyhmennymme, kun tytär saavuttaa teini-iän? Äiti on myös nolo, eli ihan liian usein teini ei halua hengailla. Ja totta puhuakseni hänellä on aivan älyttömästi harrastushommia, kouluhommia ja mihin kaikkeen nuoria nykyisin revitäänkään, että ei se ihme ole, ettei äidille jää niin paljon aikaa, kuin tämä haluaisi.Nyt saimme kuitenkin koko perheen kasaan, kun matkasimme vapaan viikonloppuni kunniaksi Helsinkiin Hothconiin.

Ystäväni Dean on Engannin lahja Suomen Star Wars-faneille. Sillä kun hän huomasi, että suomalaisyleisölle ei ollut omaa Star Wars-conia, hän ei jäänyt surkuttelemaan asiaa, vaan järjesti sellaisen. En tiedä miten Dean siinä onnistui, mutta hän sai originaalitrilogiassa Boba Fettiä näytelleen Jeremy Bullochin Suomeen visiitille ja kirjoittamaan nimmareitaan Hothconiin. ("Minä kysyin ja hän sanoi kyllä", taisi olla Deanin selvitys tapahtuneesta)

Ja koska minä siis olen valtaisa Star Wars-fani, olihan sitä lähdettävä Helsinkiin! Olkoonkin, että Jeremy Bulloch on tulossa myös Tukholman scifi-messuille, jonne olen menossa parin vikon päästä.... ja että olen hänet tavannut Tukholman messulla vuosia sitten jo aiemminkin. Nimmarinkin silloin sain, mutta se on omistettu minulle ja eksälle. Isäntä ei halua sitä seinälle laittaa. Kumma juttu! :D

No niin, ajelimme siis Helsinkiin, mutta koska muut luottivat minuun - joka sekoitan kaikki kellonajat ja päivämäärät - olimme paikalla tuntia liian aikaisin. No siinähän ehti vähän katsella ympärilleen! Melkein voisi luulla, että olin ovelasti juoninut niin...

Lumi, mihin katosit?

Ensin pyörähdimme kauppatorin laitamilla, minne oli kohonnut jo muutamia joulumarkkinakojuja. Toivoin löytäväni lumikarpaloita, mutta ennuste näytti vähän surkealta, kun kojuista noin viisi oli vasta auki. Mutta viimeisestä löytyi kuin löytyikin etsimiäni karpaloita, jes!

Sitten suuntasimme kohti Stokkan jouluikkunaa mutta pysähdyimme matkalla Kankurin tupaan Pohjoisesplanadilla. Kankurin tuvan alakerrassa on mieletön joulumaailma ja yläkerrassa nin paljon muumitavaraa, etttä taaperoa alkoi pyörryttää!

En ostanut mitään. Sillä vaikka kaikki näytti kauniilta, kun oli paljon valkoista, niin mikään yksittäinen esine ei pompsahtanut silmään.

Kankurin tuvan ulkopuolella oli Feelis Helsingin muumivalaisimia. Minä niin haaveilen noista taaperon huoneeseen, mutta ovatpahan ihan sairaankalliita! Se hattivattivalaisin on minusta oikeastaan vielä kivempi. Haluaisin armeijan niitä taaperolle...

Sitten sinne jouluikkunalle... Pakko sanoa, että petyin. Minusta tämän vuoden jouluikkunassa ei ollut mitään jouluista, se oli ainoastaan talvinen. Ja sekin tuntui silkalta kettuilulta, kun katsoi ympäröivää harmaata maisemaa. Lumi, tule jo takaisin!

Mutta se, mikä oli hauskaa, oli jouluikkunanäyttely kävelykadulla. Siellä oli kuvia vanhoista ikkunasomisteista ja sattumoisin löysimme isännän kanssa omat syntymävuotemme sieltä.

Vuoden '87 alla luki "kaikkien aikojen joulu"... ja siitäkös tuo alkoi leijumaan! Pakko kyllä myöntää, että tuo mun syntymävuoden pukki on ihan kamalan pelottava. Pelkään pellejä ja isoja ihmishahmoisia nukkeja, niin kuin vaikka vatsastapuhujan nukkeja, Niinpä tuossa jotenkin kiteytyvät pelkoni, yh!

Sitten kohti kulttuuriareena Gloriaa ja Hothconia.

Glorian tilat eivät ole suuren suuret, mutta oli sinne kuitenkin saatu tungettua jonkin verran lelukojuja, kasvomaalauspiste ja tatuointistudio.

Isoimman osan tilasta vei kuitenkin nimmarijono, johon mekin rynnimme. Jonottaessa sai ihastella life-size replikaa Speederbikesta.

Taapero herätti ihastusta jonossa ja useat ihmiset kävivät ottamassa hänestä kuvia tai kehumassa häntä söpöksi.

Vihdoin oli meidän vuoro saada nimmari. Jeremyltä ei nimmarinkirjoitus suju enää kovin nopeasti, mutta on hänellä toisaalta uskomattoman siisti käsialakin! Niin ne vaan lapsuudensankarit vanhenevat...

Yhteiskuvaankin päästiin! Jeremy oli aivan ihastunut taaperoon ja heillä oli pitkät jutut yhdessä, vaikka yhteistä kieltä ei löytynytkään! Ihastuttava vanha herra kaiken kaikkiaan!

Myös Iron Sky-ohjaaja Timo Vuorensola kehui, että mulla on suloisin seuralainen. Ei käy kiistäminen!

Nälkä alkoi kurnia vatsassa ja koska olimme Cantina Westin kulmilla, päätimme piipahtaa conista tulon jälkeen siellä. Jos oli taapero saanut Hothconissa huomiota osakseen, niin ravintolassa sitä vasta saikin. Meillä oli ihana lapsirakas tarjoilija, joka kantoi taaperolle värityskuvia ja kirjan.. kävi vähän väliä vinkkailemassa taaperolle ja toi täyttöä tytön nachoannokseen, kun nachot näyttivät maistuvan. Lähtiessä taapero sai ilmapallon. Ja tikkarin. Voi sitä hymyn määrää! Suosittelen koko sydämestäni Cantina Westiä, niin ruoan kuin palvelunkin tiimoilta!

Sanoin autolle mennessä, että entäs sitten, kun kasvaa isoksi, eikä kukaan enää anna tavaroita, siksi että näyttää söpöltä. "Nii-i", sanoi teini tietäväisesti. Ostin teinille tikkarin, koska se on aika söpö!

Räpsin vielä auton ikkunasta muutaman Helsinki-kuvan ennen kotiinpaluuta...

Rellu kuuluu Kotkan satamaan, IMHO!

Oli meillä melko rankka päivä, ainakin jos takapenkkiläisiä katsoo...

Mutta oli kivaa tehdä perheenä juttuja! <3

xoxo,

minä