Kokemuksia Airberlinistä ja Berlinin Tegelin kentästä

Olipa kerran yksi pappi, joka oli saanut joululahjaksi liput Hungaroringin formulakisaan. Puolustusvoimien ja kirkon maksamilla karkkirahoilla ei lomailla luksus-tasolla, vaan se otetaan, mitä halvalla saa. Tämä Budapestin reissu tuli kuitenkin opettamaan, että ihan kaikesta ei kannata säästää...

Otimme siis lennot Airberliniltä, koska se tarjosi ne halvimmalla. Ikäväksemme välilasku oli Berliinin Tegelissä, jonka täytyy olla maailmanhistorian kamalin kenttä. Ennen matkaa, vieraiden kanssa kahvipöydässä, sanoin isännälle, että täytyy varmaan pakata ne F1-liput käsimatkatavaroihin siltä varalta, että matkatavarat hukkuvat. Minullehan niin ei ole käynyt, mutta olen kuullut juttuja... Tätä lausetta olen myöhemmin ironisesti muistellut. Onneksi noudatin omaa neuvoani!

Matka alkoi Helsinki-Vantaalta. Seisoimme lähtöportin edessä. Kymmenisen minuuttia ennen kuin koneemme piti nousta ilmaan, se ei ollut vielä saapunut Berliinistä. Joku kävi kysymässä virkailijoilta. Ei ollut mitään tietoa, missä kone oli. Myöhästymisilmoitusta ei annettaisi ennen kuin kone olisi 20 minuuttia myöhässä. Sillä hetkellä näin Airberlinin koneen laskeutuvan. Melko nopeasti kone saatiin tyhjennettyä ja uudelleen täytettyä. Vartin myöhässä pääsimme jo nousemaan. Helsingin päässä homma toimi.

Ongelmat alkoivat Berliinin Tegeliin päästyä. Varmaan puolet lennoista taulussa olivat myöhässä tai peruttu. Meidän lentoa ei edes löytynyt taulusta. Ehkä jossain tiedettiin jo jotain enemmän... Meidän portin vieressä vuoroaan odotti Milanon lento, jonka olisi jo pitänyt lähteä. Heidän portillaan ei ollut ketään ihmistä vastaamassa kysymyksiin, joten raukat kävivät meidän portilla kyselemässä. Ukkeli meidän portilla nosteli hartioitaan. Mitä meidän lähtöömme tuli, minua alkoi huolestuttaa, kun seisoimme paikallamme Tegelin tehdashallia muistuttavassa terminaalissa vielä puoli tuntia sen jälkeen, kun koneeseen nousun olisi pitänyt alkaa. Ukko portilla nosti vähän väliä puhelimen luuria, painoi paria nappia ja laski sitten luurin takaisin paikalleen vain tehdäkseen sen heti uudestaan. Hän näytti aivan lapselta, joka leikkii lankapuhelimella (Helsingissä näitä asioita muuten tarkastettiin tietokoneelta, Tegelin porteilla oli kyllä luultavasti tietokone, mutta sen näppäimistö muistutti mun kahdekskytluvun Amiga 500:n näppistä...) Lopulta meidät laskettiin bussiin, kun Milanon porukka jäi viereen nuolemaan näppejään.

Bussi ajoi Airberlinin ja Alitalian koneen väliin ja yllätykseksemme meidät ohjattiin jälkimmäiseen. Muutkin matkustajat näyttivät hämmentyneiltä. Varsinkin kun Renault'n F1-takkiin sonnustautunut mies oli maksanut tilavammasta paikasta koneessa ja tästä Alitalian koneesta sellaista ei löytynytkään hänelle. Hän alkoi repiä pelihousujaan myös, kun ei saanutkaan palvelua saksaksi, vaan lentoemännät puhuivat vain italiaa tai englantia.

Istuimme koneessa ikuisuudelta tuntuvan ajan pohtien, miksi kone ei siirry kiitoradalle ennen kuin kapteeni vihdoin kuulutti, että polttoainemittarissa tai säiliöauton mittarissa oli virhe, eikä voitu olla varmoja, onko koneessa riittävä määrä polttoainetta lennon suorittamiseen. Asia pitäisi varmistaa. Tässä kohtaa rellumies ja muutamat muut matkustajat nostivat mellakan ja vaativat päästä ulos koneesta. Heitä yritettiin rauhoitella, että kyseessä oli vain tarkistus, todennäköisesti polttoaine riittäisi. Sitten mielestäni tuli kuulutus jossa todettiin, että polttoaine riittää. Mutta pian sen jälkeen kaikki käskettiin ulos koneesta ja ilmoitettiin, että Airberlin on päättänyt peruuttaa tämän lennon. Tässä kohtaa olimme istuneet kaksi tuntia koneessa. Lennon piti kestää puolitoista tuntia, joten siihen aikaan meidän olisi jo pitänyt olla Budapestissä. Ja olisi pitänyt päästä syömään. Minä olin syönyt pelkiiä pähkinöitä koko päivänä.

Meidän käskettiin ottaa matkatavarat mukaamme ja mennä sitten siniselle tiskille, josta meille etsittäisiin uusi lento. Odottelimme ja odottelimme, samat laukut kiersivät hihnaa, mutta kukaan ei tunnistanut niitä omikseen. Yksi kerrallaan ihmiset luovuttivat ja menivät siniselle tiskille ilman tavaroitaan. Yritimme kysyä, olisiko tavaroita vielä tulossa, mutta saapumishallissa oli ainoastaan Securitaksen työntekijöitä, jotka vastasivat, että heille kuuluivat vain turvallisuusasiat, he eivät tienneet matkatavaroista mitään. Alueele ei päässyt takaisin sieltä poistuttuaan, joten vaarana oli, että joutuisi eroon tavaroistaan. Alueelta ei myöskään saanut syötävää tai juotavaa ja minulla alkoi olla ihan hirveä jano ja nälkä (ja tulen nälkäisenä kiukkuiseksi...), joten lopulta mekin menimme siniselle tiskille. Siellä kerrottiin, että matkatavaroita emme saisi. Kyllä yhden yön hotellissa pärjää ilman matkatavaroita, sanoi työntekijä. Onneksi minulla on vain kilpirauhasen vajaatoiminta, eikä mikään parissa päivässä hengenvaaralliseksi muuttuva tila ilman lääkitystä. Mutta vastaus hieman ketutti, kun akkua puhelimessa oli jäljellä vain muutamia prosentteja ja laturin olin lääkkeiden tapaan pakannut sinne matkalaukkuun - ja sieltä Berliinin hotellista pitäisi varmaan herätä lennolle. Kello ja herätys, oikeastaan kaikki, oli kännykästä kiinni.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että jos lennon turvallsuutta ei voinut taata, peruuttaminen oli oikea vaihtoehto, mutta sen jälkeen jonkun olisi pitänyt huolehtia siitä, että tiedämme, missä mennään.

Ne, jotka olivat lähteneet laukkuaulasta aiemmin olivat saaneet kaikki hyvät lennot. Meille oli tarjolla lento, joka olisi seuraavana päivänä klo. 17 Budapestissä. Pit Lane Walk Hungaroringilla olisi klo.16-18. Olin ihan juuri vuodattamassa kyyneleitä, olihan matkapäivä valikoitunut keskiviikoksi nimenomaan siksi, että olisimme varmasti Budapestissa jo torstaina, jotta pääsisimme varikkokävelylle. Ystävällinen virkailija naputteli uudestaan konettaan ja sanoi, että paras mihin hän pystyisi olisi lento, jolla juuri ja juuri ehkä olisimme saattaneet ehtiä taksilla radalle. Mutta se olisi vaatinut välilaskun Mùnchenissä. Sen verran olin katsellut jo Airberlinin touhua, että kaksi lentoa tarkoitti kahta mahdollisuutta peruutukseen tai myöhästymiseen. Niin että kun isäntä oli Googlesta löytänyt Flixbusin, joka lähtisi klo.22 Berliinistä Budapestiin, kysyin virkailijalta, olisiko realistista saada matkatavaramme ja olla tunnissa taksilla linja-autoasemalla. Jos saisimme tavaramme vartissa, oli vastaus. Päätimme yrittää... (Ihana, ihana isäntä, kun suostui tähän hulluun suunnitelmaan, jotta minä pääsisin varikolle!)

Selvisi, että tavaroita emme saisi matkaan. Piti tehdä katoamisilmoitus ja jättää osoitteemme Budapestissä, jotta tavarat toimitettaisiin sinne, jos ne löytyisivät ennen paluumatkaa. Siihen meni se vartti. Ryntäsimme taksille ja kysyimme, onnistuisiko kuskin toimittaa meidät kolmessa vartissa linja-autoasemalle. Vartti kuulemma rittäisi. Mun mieli alkoi parantua, kun tajusin, että pääsisin ajallani varikolle, ei kiitos Airberlinin. Tarjosivat sentään lohdutuskassit, joissa oli vesipullo ja naksupussi. En tosin voinut syödä naksuja, kun karppaan.

Flixbus-reissusta kirjoittelen myöhemmin oman postauksen, samoin kuin kisasta ja Budapestin nähtävyyksistä, mutta siirryn nyt paluulentoon, joka ei ollut ainakaan yhtään vähemmän kaoottinen... (Mainitaan väliin, että kun lentopäivä oli tiistai, niin torstaiaamuna saimme matkatavaramme hotellille)

 Tiistaiaamuna pääsimme tutustumaan Budapestin lentokenttään, jonka olisi pitänyt tulla tutuksi jo edellisenä keskiviikkona. Sieltä Helsinki-Vantaan tapaan lähdimme hieman myöhässä mutta ilman suurempia ongelmia. Minua jo etukäteen pelotti vaihto Berliinissä, eikä turhaan.

Tegelissä pääsimme taas myöhässä koneeseen. Ei paljon kuitenkaan ja toivoin jo, että tällä kertaa pääsisimme liikkeelle.

Pyh, pah! Kone alkoi käydä tukalaksi, siellä oli kuin saunassa, eikä henkilökuntaa näkynyt, että olisin voinut pyytää vettä. (Tässä puljussahan se maksaa, mutta jos asiakas laitetaan saunaan, kai sille on korrektia tarjota virvokkeita?) Pian kapteeni kuuluttikin, että ehkä olette huomanneet, että kone seisoo, eikä siirry kiitoradalle. Hän haluaisi selittää, mistä se johtuu. Koneen turbiineiden täyteen puhaltamiseen/moottorin käynnistämiseen tarvitaan ulkoinen starttilaite. Se laite oli kuulemma juuri rikkoutunut ja odotimme nyt uutta. "Ehkä olette myös huomanneet, että koneessa on aika kuuma..." No ahah, pyörtyminen ei ollut kaukana... "Se liittyy samaan ongelmaan, ilmastointi ei toimi, jos kone ei ole käynnissä."

Ikävä déjà-vun tunne alkoi hiipiä sieluun, noinkohan tämäkään kone nousisi. Mutta sitten koneen kyljistä alkoi puskea kylmää höyryä. Meillä oli virtaa!

Joko Tegelissä on aivan antiikkiset laitteet, joiden toimintakunto on niin kyseenalainen, että ne vaarantavat lentoturvallisuuden tai sitten Airberlin on jättänyt kenttäverot maksamatta ja henkilökunta kostaa näin. Oli miten oli, suosittelen välttelemään Airberliniä - ja varsinkin Tegelin kenttää!

Pääsimme lentämään emmekä tainneet olla kuin tunnin myöhässä Helsingissä... mutta sitten. Tuttu näky: hihna täynnä laukkuja, joita kukaan ei halua, omasta laukusta ei tietoakaan. Helsinki-Vantaan eduksi on sanottava, että palvelutiski on samassa tilassa laukkuhihnan kanssa. Kävin kysymässä, ovatko kaikki laukut jo hihnalla. Kuulemma olivat. Ajattelin, että tällä kertaa en antaisi ihmisten jäädä ihmettelemään kadonneita matkatavaroitaan, vaan kävin hihkaisemassa kanssamatkustajille, että tämä on nyt tilanne. Niinpä ne noin 30 henkeä, joiden laukut eivät saapuneet, vyöryivät palvelutiskille. Tilanne ei ollut uusi Helsinki-Vantaan työntekijöillekään. Ilmeisesti näitä Tegelin lentoja on ollut selviteltävänä useita. Mitä omiin matkatavaroihini tulee, niin en ole vieläkään saanut niitä takaisin, vaikka palasimme reissusta jo kolme vuorokautta sitten. Kaikki mun meikit ovat siellä ja huomenna pitäisi mennä häihin. Pikkuhiljaa alkaa kiukuttaa...

Multa ei heru vastarakkautta Airberlinille...

Mitä opin tästä reissusta?

  • Joistain asioista ei kannata säästää. Köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.
  • Pakkaa aina käsimatkatavaroihin ainakin se, mitä tarvitset seuraavana päivänä (tätä hankaloittaa nesteiden koneeseentuontikielto) ja kaikki se, mitä et missään nimessä halua menettää
  • Älä matkusta Airberlinillä, jos sinulla on kiire. Jos voit välttää laukkujen laittamista ruumaan (tästäkin hitto vie maksoimme erikseen), tee se!
  • Vältä Tegelin kenttää
Oletko nähnyt meitä? MISSING!

Onneksi siellä Budapestissä vietettiin niin ihania hetkiä, että tämä Airberlin/Tegel-ketutus ei ole ainoa, mitä reissusta jäi käteen. Tässä vielä matkavideota ja tunnelmia tuoreeltaan...

xoxo,

minä