Koti, uskonto ja isänmaa?

Ei, otsikko ei ole poliittinen kannanotto. Mietin, miten esittelisin mahdollisille uusille lukijoille kotini ja perheeni - tai lyhyemmin blogini. Otsikko tuntui istuvan, sillä minä olen tosiaan pappi - ja siitä sai ensimmäinen Pappila-blogi aikoinaan nimensä. Nyt siirryin sitten tänne Starboxiin blogeineni. Isäntä on upseeri, hiljattain valmistunut sotatieteiden maisteriksi ja sen johdosta saanut kapteenin arvon. Ja tämä on meidän kotimme. Koti, uskonto ja isänmaa?

Ajattelin, että ihan ensimmäisessä postauksessa esittelisin sitä, miten uskonto ja isänmaa, kirkko ja puolustusvoimat, näkyvät meillä kotona. Aloitetaan sitten vaikka siitä puolustusvoimien puolesta...

Suurin osa meidän armeijakrääsästä on mun kirpputorilta tekemiä löytöjä. Olisin tuntenut vetoa näitä kotiin raahaamiani esineitä kohtaan, vaikkei mieheni olisikaan upseeri. Mutta näin ne jotenkin sopivat osaksi sisustusta... Tässä on tykin ammus(?), jonka raahasin kirpparilta kotiin sillä ajatuksella, että teen siitä maljakon. Paljastui kuitenkin, että tykinammukset eivät ole vesitiivitä. Joten tässä maljakossa voi pitää vain kuivakukkia:

Kun löysin tämän kirpparilla työkalupakiksi nimikoidun rautalaatikon, en edes tiennyt, että sillä on armeijakytkös. Kotona se kuitenkin selvisi. Onneksi kranaattilaatikossa ei tullut kranaatteja mukana! Sillä ei ole nykyisin muuta virkaa, kuin näyttää kauniilta.

Puiset armeijalaatikot ovat minusta myös viehättäviä. Niinpä olin varsin tyytyväinen, kun isäntä sai valmistujaislahjaksi ystävältään laatikon täydeltä hauskuuksia. Ja minä sain pitää laatikon. Säilytän siinä kestokasseja. Tällaisia lahjoja lisää!

Isomman, Ruotsin armeijan laatikon, löysin (tai kaveri löysi) joku vuosi takaperin Karhulasta kirppikseltä. Laitoin sen alle pyörät (lue: pakotin isännän laittamaan) ja nyt se toimittaa olohuoneen pöydän virkaa. Sen sisässä on reilusti säilytystilaa, joten sinne olen tunkenut erinäisiä pieniä keittiökoneita: sähkövatkaimen, sitruspuristimen, leivänpaahtimen jne.

 

 

No entäpä uskonto sitten? Olen ripotellut erinäisiä Neitsyt-Maria-patsaita ja -kuvia pitkin taloa. Vaikka kyseinen kultti kuulu ennemminkin roomalaiskatoliseen kirkkoon, on Madonna-patsaissa minusta jotakin tavattoman viehättävää.

Tämän pikkuisen Madonna-patsaan ostin Putiikki Vanha Vantosta Raisiosta, se on vähän kiikkerä, josta syystä sillä on taipumus putoilla hyllyistä ja isäntä on joutunut liimaamaan sen takaisin kuosiinsa useamman kerran.

Kodinhoitohuonetta vartioi isompi, synttärilahjaksi ystäviltä saatu, Maria. Huomatkaa, että alemman hyllyn valokuvakehyksessäkin on raamattusitaatti!

Tämä joulukoriste puolestaan roikkuu astiakaapin kahvassa ympäri vuoden, koska kertakaikkiaan rakastan sitä! Ja ankkurihan on kristillisen toivon symboli...

Ortodokisisesta perinteestä puolestaan lainasin tämän ikonin kehyksen, joka löytyi kirppikseltä.

Kirppislöytö on myös jääkaapin päällä nököttävä metallikannu, joka muistutti minusta niin paljon ehtoolliskannua, että minun oli pakko ostaa se!

Ja Haminan seurakunnan kirppikseltä sain ison perheraamatun. Vanhat (varsinkin uskonnolliset) kirjat ovat kauniita! Sen sijaan en voi sietää isännän modernimpaa kirjakokoelmaa, joten sen olen piilottanut katseilta. Nämä kirjavanhukset saavat kutenkin näkyä!

 

Siinä ehkä pähkinänkuoressa se, miten ammattimme näkyvät kotona. Niitä enemmän täällä ehkä kuitenkin näkyvät esimerkiksi Riviera Maison-uskontoni ja Star Wars-uskontoni. :D Niistä tulen varmasti kirjoittamaan kyllästymiseen asti!

Näin on peli avattu! Kuulemisiin!

xoxo,

minä