Kuka sanoi, ettei ruoalla saa leikkiä?

Minusta pitää tietää se, että rakastan Formulaykkösiä. Tänään on Azerbaidzanin GP. Ajattelin ensin leipoa formulakakun kisastudioon. Mutta kukaan ei tykkää syödä niitä sokerimassoja, joista koristeet pitäisi tehdä. Itse yritän taas karpata ja helpoin tapa vastustaa kiusausta syödä kakkua, on olla tekemättä kakkua.

Jotain suolaista F1-studioon siis. Yht'äkkiä muistin, että äiti teki meille 90-luvulla porkkanoista formuloita. Tosin raaoista porkkanoista. Minä ja pikkuveli tuskin kumpikaan oltaisiin innostuttu lämpimistä kasviksista silloin. (Sisko syntyi vasta ´92, joten jos se oli jo olemassa, se söi porkkanansa soseena...) Nyt päätin kuitenkin kokeilla samaa lämpimillä porkkanoilla. Ja rakentaa porkkanaformuloiden ympärille kokonaisen ruoan.

Formulan runko syntyy kokonaisesta porkkanasta, johon leikataan jo ennen uunia cockpit. Osan porkkanoista leikkasin renkaiksi. Muista tehdä lanteista huomattavasti leveämmät, kuin mitä toivot valmiilta tuotteelta, sillä porkkana käpristyy uunissa. Yhden porkkanan leikkasin siivuiksi takaspoilereita varten. Uuniin meni itse asiassa formuloita, joihin oli tehty viillot paprikasta valmistettuja etuspoilereita varten, mutta etuspoilerit kärvähtivät uunissa. Pirskotin porkkanoiden päälle oliiviöljyä ja kuivattua timjamia ja tungin ne uuniin grilliasetuksilla. Paistoin kunnes näyttivät syötävältä. Kokosin formulat grillivartaiden avulla (lähikaupassa ei ollut cocktailtikkuja, joita äiti aikanaan käytti). Kypärä oli oma lisäni formulaan ja se syntyi puolikkaasta miniluumutomaatista.

Hihittelin yksikseni keittiössä formuloita kasatessa...
Enna hei, 90-luku soitti ja haluaa ideansa takaisin!!!

Radaksi tein jäätävän satsin mureketta. Nurmi syntyi silputusta jäävuorisalaatista ja ruohosipulista (omaan annokseeni lurautin nurmelle sitrusvinaigrettea). Ja pitäähän radalla olla kanttarit! Ne tein Ramiro-paprikasta ja fetakuutioista.

Isin ja taaperon annokset rinnakkain
Asteen kapea rata, tuossa ei paljon ohitella... mutta niin taitaa olla tuo Bakun ratakin. Joskaan tämä ei ole Bakun katurata, vaan tämmöinen nurmikkopitoisempi...
Kohta jännätään!

Mun formula pyörii nurmikolla, minä kun en tuota lihaa syö. Isäntä huomautti, että onpa umpisurkea suoritus, jos on sisäkanttarin yli pyörinyt. Mutta hänpä ei nähnytkään, mistä mutkasta tilanne lähti - ja miten pitkään auto pyöri ennen nurmikolle päätymistään!

Aijai, kuukauden päästä me ollaan Hungaroringillä ihmettelemässä Formuloita paikan päällä! En malta odottaa!

xoxo,

minä