Kun työ voimaannuttaa

Aluksi on sanottava, että mun isäntä vihaa sanaa 'voimaantua'. Hänen puolestaan Reino Nordin voi työntää sen hymyn, josta voimaantuu, pyllyynsä. Silläkin uhalla kirjoitan nyt tällä otsikolla.

Tässä työssä saa istua kokouksissa, laatia ja suunnitella asioita ihan riittämiin. Niin paljon, että joku työn organisoimisessa mielestäni mättää. Loputtomia pykäliä ja asiakirjoja... Niinpä, kun pääsee luonnon keskelle, niin kylläpä siitä tulee hyvä ja kevyt olo!

Minä en ole koskaan aiemmin ollut perheleirillä. Nyt olin sitten työntekijänä. Ja vieläpä telttaleirillä! Aivan mahtava kokemus. Silloin tietää onnistuneensa, kun tulee sellainen olo, että on ollut järjestämässä toimintaa, johon itsekin haluaisi osallistua! Ja tämä oli sellainen juttu!

Telttaleiri järjestettiin yhteistyössä meidän seurakunnan ja Haminan seurakunnan välillä. Haminan Vehkarinteen leirikeskus tarjosi puitteet tälle leirille. Ja kyllä olivatkin stten upeat puitteet! Iski ehkä pieni leirikeskuskateus, kun mietti, että nämä saavat riparilla pulahtaa puusaunasta järveen, lähellä on korkkaamatonta luontoa ja kävelyetäisyydellä retkikohteita - kuten laavu tai lintutorni.

Leirikirjeelle uskollisena pakkasin mukaan pipon ja lapaset. Ja ihan perhanasti villasukkia! Kun päästiin perille leirikeskukseen, taidettiin olla hellelukemissa. Sää suosi koko viikonlopun. Olisi saattanut telttaleiristä jäädä vähän erilainen fiilis, jos olisi tullut vaakaräntää tai vettä!

Pipolle ei ollut käyttöä. ...paitsi yöllä

Meillä oli hauskaa ohjelmaa: retkeilyä, veistelyä, askartelua, tikkupullan ja vaahtokarkkien paistoa ja VPK kävi viihdyttämässä meitä. Tuskin leirin lapsetkaan olivat yhtä innoissaan paloauton katolle kiipeämisestä, ratin taakse istumisesta tai letkun käytöstä, kuin joku nmeltä mainitsematon teologi...

Mun veistämä armada

Retkeilimme lintutornille ja laavulle paistamaan tikkupullia ja vaahtokarkkia. Menetin yhden valttikortin "Mä en oo koskaan"-pelissä, sillä tätä ennen en ollut koskaan paistanut vaahtokarkkia. Onneksi mä en oo koskaan syönyt kebabia ja saan sillä aina pisteen.

Täydellinen ensiyrityksellä?

Osan ruoaista teimme itse trangioilla. Ja kylläpä ihan tavallinen pata-aineskin maistuu hyvälle ulkona!

Minä heitin talviturkinkin. Oli kyllä aivan jäätävää se järvivesi. Karvahatun meinasin vielä jättää päähän, muta kun Haminan nuorisotyönohjaaja Anne uskalsi sukeltaa, niin olihan munkin sitten toisena päivänä pakko.

Vaikka ohjelma oli mahtavaa ja ihmiset leirillä poikkeuksetta täyttä kultaa, nin parasta oli silti se hetki aamulla, ennen kuin leiri herää ja se illan hetki, kun leiri on jo vaiennut. Mikään ei voita kaunista järvimaisemaa ja käkeä kukkumassa jossain sen laidalla.

Tässä vielä linturtornilta maisemia:

Kuten leirillä kuuluu, ruokaa oli koko ajan. Mutta sen lisäksi tietysti oli hengenravintoa ilta-ja aamuhartauksien muodossa. Ja Jumalan läsnäolon saattoi tuntea luonnossa. Mutta erityisenä helmenä jäi mieleen ehtoolliskirkko leirin päätöspäivänä. Kylläpä järvimaisema muodostaa melkoisen alttaritaulun!

Täältä Haminan seurakunnan nettisivuilta löydät lisää juttua leiristämme. Minä en uskaltanut omassa blogissani julkaista ihmisten kuvia, mutta sieltä löytyy niitäkin.

Sanoin jossain kohtaa, että tuntuu huijaukselta nostaa palkkaa tästä leiristä. Olisin voinut maksaa, että saisin olla mukana. Joten te perheet, tarkkailkaahan omien seurakuntienne ilmoittelua, siellä voi olla jotain tällaista just teille!

Kiitos vielä kaikille ihanille leirille osallistuneille perheille, huikeille isosille ja mahtaville ohjaajille!

xoxo,

minä