Kylttihullu

Hei, nimeni on Enna ja olen kylttihullu. (Nyt sun kuuluu sanoa: "Hei, Enna!")

Ihailen katukylttejä, kieltotauluja sun muita, koska kirjaimet ja numerot näyttävät minun silmissäni todella kauniilta. Nyt tein pari niin huikeaa löytöä kirpputorilla, että mun on pakko päästä esittelemään ne - ja aiemmin omistamanikin kyltit.

En tiedä, olisiko kirppismyyjälle, joka pyysi tästä kyltistä 5 euroa, pitänyt kertoa, että olisin ollut valmis maksamaan siitä paljon enmmänkin!

Olen haaveillut isosta (merihenkisestä) kyltistä yläkerran aulaan jo pidemmän aikaa. Viime talvena luulin jo löytäneeni sellaisen. Olen nimittäin himoiten katsellut Hallan sataman kylttiä, jossa kielletään asiaton oleskelu satama-alueella. Eräänä iltana kotiin palatessa löin jarrut pohjaan. Huomasin nimittäin, että kyltti oli pudonnut paikaltaan. Peruutin äkkiä auton sen viereen. Nythän se olisi roska ja sen varmaan voisi viedä... Kyltti konttiin ja kotiin. Kotona huomasin, että kyltti haisi niin vahvasti kissankuselle ja oli aivan homeessa, että ei siitä salonkikelpoista saisi. Kyltti takaisin konttiin ja paikalleen maahan. Näkikö kukaan? Olisin toki itse huolehtinut kyltin hävittämisestä, jos se ei olisi ollut niin vietävän iso.

Tämä on lähes yhtä iso ja laillisin keinoin hankittu. Sekä hajusteeton. Löysin sen kirpputori Wanhasta Nestorista Maskusta. Wanha Nestori taitaa olla mun lempikirppis. Sieltä löytyy aina jotain ja hinnat ovat minusta paremmin kohdallaan, kun täällä itärajan tuntumassa. Ketuttaa maksaa kirpparitavarasta uuden hintaa! Ihmisiltä on minusta täysin kadonnut tolkku siitä, mitä käytetystä tavarasta voi pyytää! Tosin pöydän viikkovuokra on niin korkea, että saa myydä jokusen 50 sentin esineen, ennen kuin kauppa kannattaa...

Myös verkon kohot tulivat Wanhasta Nestorista

Jos haluat tarkastella lähemmin meidän yläkerran aulaa, sen voit tehdä täällä.

Samalla myyjällä oli niin ikään 5 eurolla myynnissä vanha linja-autokyltti. Sen sijoitin eteiseen, jossa on muutenkin matkustusteemaa. Kunpa vain teksti ei olisi ollut ihan noin räikeän värinen...

Eteisestä lisää muun muassa täällä...

Harryn huoneeseenhan olen aiemmin löytänyt kirpparilta tämän kyltin:

(Harryn huone?)

Ja sitten on tietysti vielä täältä tuttu Vasatokka-kyltti...  Eihän sitä rikkinäistä kylttiä voinut jättää sinne tunturiin luontoa saastuttamaan. Anne kantoi kyltin alas tunturista, sillä minä olin ilmeinen hasardi kamera toisessa kädessä ja kyltti toisessa. Kalle-setä totesi heti alkuun, että ei tuo kyltti kyllä sun matkalaukkuun mahdu, mutta tarjosi ratkaisuehdotuksen. Seppo (joka siis omisti mökin, jolla olimme) olisi tulossa Kotkaan kuukauden päästä autolla ja voisi tuoda kyltin mukanaan. Ihan tarkalleen en tiedä kyltin liikkeistä sen jälkeen, mutta ilmeisesti se matkan varrella oli päässyt käymään sekä seurakunnan leirikeskuksessa että jossakin kotkalaisessa baarissa, ja vaihtanut muutamaan kertaa kantajaa, ennen kuin sain sen Marilta saunaillassa Annen luona. Mutta nyt se on kotona työhuoneessani:

Ensi viikonloppuna matkataan taas Rymättylään... täytynee käydä jälleen vaanimassa, josko Wanhaan Nestoriin olisi tullut lisää kylttejä...

Palaillaan asiaan!

 

xoxo,

minä