Lasten kanssa laivalla

Mulla on ollut täydellinen mielenkiinnon puute blogin päivittämistä kohtaan. Joulukuussa blogin ptäminen alkoi tuntua työltä, kun sitä joka päivä päivitti. Sen jälkeen on ollut vähän vaikeaa motivoida itseäni uuteen alkuun. Uuden vuoden tienoilla mulla roikkui listalla pitkään keskeneräinen artikkeli "2016". Siinä oli tarkoitus listata viime vuoden tärkeitä tapahtumia. Se alkoi jotakuinkin näin: Saadut keskenmenot 2, hajonneet autot 2, niihin kulunut rahasumma x tonnia... Isäntä sanoi sarkastisesti, että sinä näytät keskittyvän positiiviseen. Olihan siellä isoja positiivisiakin juttuja. Teinin rippijuhlat, Lontoon matka, isännän valmistuminen. Mutta päätin silti tuhota luonnoksen ja antaa vuoden 2016 jäädä muuten historiaan, paitsi että mulla on varmaan 2000 kuvaa joulukuiselta Tukholman reissulta, jotka haluavat tulla nähdyksi.

En ole oikein keksinyt, miten jaottelisin reissun, mutta seuraavissa päivityksissä se sitten nähdään. Tää ensimmäinen olisi jotain teemalla "Lasten kanssa risteilyllä". Tämä ei ole maksettu mainos, vaikka ylistänkin Silja Linea Viikkarin kustannuksella... olin vaan niin vakuuttunut siitä, miten hienosti lastenohjelma laivalla oli järjestetty, että en voi olla sitä hehkuttamatta!

Yleensähän olen tavannut matkustaa Vikingillä, koska se on tarjonnut halvan hotellipaketin siihen hotelliin, jota messumatkoilla suosin. Mutta nyt Scandic Talk on poistunut Viikkarin valikoimasta, eivätkä hotellipaketit minusta muutenkaan olleet järin halpoja. Vielä kun viimevuotisella reissulla Viikkari oli satamaan tullessa 4 tuntia myöhässä ja ystäväni, joka oli Siljalla, pääsi maihin huomattavasti aiemmin, päättelin, että mahdollisessa myrskytilanteessa Silja oli luotettavampi vaihtoehto. Niinpä tilasin matkat Siljalta ja hotellin suoraan Scandicin sivuilta.

Teknisesti ottaenhan me emme olleet risteilyllä, vaan menimme perjantaina ja paluumatka alkoi maanantaina. Ilmeisesti viikonloppuisin(?) laivalla on muumeja, sillä paluumatkalla en niitä havainnut. Taapero oli heti alusta onnensa kukkuloilla, kun vastassa laivalla olivat sekä joulupukki, joka antoi karkkia, että Pikku Myy ja Muumipeikko.

Siljan leikkihuone pesee myös Viikkarin vastaavan siinä, että siellä on vanhemmille istumapaikkoja ja Spice Ice, josta voi ostaa virvokkeita. Sujuu siinä lapsen vahtiminen sutjakkaammin. Viking Linen leikkihuoneessa en ole jaksanut pitkiä aikoja istua, kun siellä ei le mulle mitään tekemistä. Nyt sain nauttia PepsiMaxia ja väritellä värityskirjaani...

Teini oli superkatkera siitä, että laskin taaperon pallomereen. Hän kun ei lapsena niihin saanut mennä siksi, että minä olin niihin aikoihin Mäkkärissä töissä ja näin mikä määrä likaa ja paskaa pallomeren pohjalle kertyy - puhumattakaan huumeruiskuista, käytetyistä kondomeista ja muista satunnaislöydöistä. Nyt on vissiin aika kullannut muistoja sen verran, että uskalsin lapsen pallomereen laskea.

Leikkihuoneen ulkopuolella pääsi valokuvaan joulupukin ja Harri Hylkeen kanssa.

Testasimme myös tanssiravintolan ja kohta siellä alkoikin muumidisko.

Tällä lapsella on muuvssit hallussa!

Niinpä me sitten taaperon kanssa biletettiin klubilla, kun teini veti sikeitä hytissä. Siis nukkui, vaikka laiva oli täynnä nuoria miehiä! Tuon ikäisenä miä olisin pistänyt korkkarit jalkaan ja kävellyt laivaa päästä päähän hakien huomiota. (Ja olisin sitä kyllä saanut, miä olin joskus nätti ja hoikka, niin kuin teini nyt.)

Aamupalallekaan me ei saatu teiniä raahattua, vaan menimme kahdestaan. Minä en välitä laivan aamupalasta, kun kasvissyöjänä sämpylän syöminen on minusta ihan turhaa, jos ei ole tarjolla pestoa, erikoisjuustoja, arinkokuivattuja tomaatteja tai jotain, mikä antaa leivälle makua. Enkä todellakaan syö puuroa! Enkä ylipäänsä tykkää syödä mitään, ellei sitä saa huuhdottua alas PepsiMaxilla, ja kun aamupalalla limsahanat pysyvät kiinni, ei minuakaan siellä näy.

Sen sijaan Siljalla on kivoja kahviloita, joista yhden valitsimme aamupalapaikaksi.

Taisin vetäistä molempina aamuina Feta-kasviswrapin. Taapero valitsi koristeiden perusteella kakkua vitriinistä ja marjojen takia päätyi raakakakkuun. Myyjä ehdotti kuitenkin, että taapero ottasi jonkun paremmin hänen makuunsa sopivan kakun ja he lisäisivät siihen marjoja. Ihanaa palvelua!

Eihän se tuostakaan itse kakusta paljoa syönyt, eikä minusta ollut avuksi, kun en yhtään tykkää myöskään suklaakakusta. Mutta oli hyvät marjat!

Aamupalan jälkeen kävimme katsastamassa millaista ohjelmaa Pikku Myy ja Mamma olivat järjestäneet.

Vielä yksi juttu, mitä Siljalla pitää kehua, on ostosmahdollisuudet, jotka ovat minusta paljon kattavammat, kuin Viikkarilla.

Päätimme, että seisovassa käytäisiin vain toiseen suuntaan mennessä. Koska onhan se aika tyyristä. Varsinkin kasvissyöjälle, kun vaihtoehtoja on rajoitetusti ja kun kaljaakaan ei voi kitata korvaukseksi, kun on lapset mukana. Söin sitten jälkkäreitä ja juustoja koko rahan edestä...

Taapero sai taas ensiluokkaista palvelua, kun tarjoilija lupasi muumitehtäväsalkun hänelle, jos hän söisi reippaasti. Se helpotti meidän muiden ruoasta nauttimista, kun taapero pysyi paikallaan värittämässä.

Paluumatkalla laiva oli ihan tyhjä. Seisovassa pöydässä ei tarvinut jonottaa ja tanssipaikasta sai istumapaikan. Nyt meillä oli teinikin mukana, kun hän oli tajunnut, että 7-kannella toimii wi-fi. Taapero puolestaan halusi tanssia. Ja minä halusin mojiton...

kännykkäkuvalaatua...

Jäimme katsomaan keskiyön show'n ja vaikka en nyt tanssista kauheasti ymmärräkään, niin show oli kyllä tosi laadukas ja viihdyttävä.

Suosittelen todellakin Siljaa lapsiperheille!

Kirjoittelen myöhemmin meidän reissun varsinaisesta tarkoituksesta maissa...

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Hengissä ollaan edelleen!

xoxo,

minä