Lasten suusta...

 

Meidän isäntä on 170-senttinen. Siitä häntä on nälvitty ja kiusattu. Minäkin saatan välillä heittää siitä läppää... kunnes isäntä keksii iskeä vastaan läski-vitseillä. Hymy hyytyy. Ihan oikeutetusti.

Siihen isäntä ei ehkä ollut varautunut, että naperokin alkaa kettuilemaan...

Kun mulla on 5-vuotiaana korkokengät jalassa, miä oon isompi isistä

-napero, 4v.

 

Tämä sai minut tietysti hirnumaan naurusta, vaikka isäntä ehkä harmistui siitä, että hän on naperon mielestä viisivuotiaan tytön kokoinen. Mutta hyytyihän se minun hymynikin taas, kun napero käänsi kettuilunsa terävimmän kärjen minuun.

Menimme naperon kanssa kaksin pulkkamäkeen...

Olimme juuri nousseet autosta, kun napero tokaisi minulle:

Sun vetskari huutaa: "HELP!"

Mistä ihmeestä se on tuollaista oppinut? Miä en oo ikinä sanonut noin! Tai kuullut kenenkään muunkaan sanovan! Olkoonkin, että mun toppahousujen vetskari ehkä vähän irvisteli...

Jätemäki. Kotkan paras pulkkamäki, eiks niin?

Mutta odottakaahan, kun yritin kiivetä naperon perään rattikelkan selkään:

Ei! Tämä ei kestä sinua! Mene pois, oot liian painava!

Mäen coolein rattikelkka...

Mitä tästä nyt sitten pitäisi ajatella? Lasten suusta... Vittuilu on taitolaji - ja meidän napero taitaa sen taitaa...

 

xoxo,

minä