Leikitään kotia

Minä en vanhassa blogissakaan ole julkaissut kovin montaa kuvaa taaperon huoneesta. Se johtuu siitä, että huoneessa on yksi häiritsevästi vääränkokoinen lista ja rumat valaisimet, jotka odottavat vaihtoon pääsyä. Perfektionismissani en voi esitellä huonetta, johon en ole tyytyväinen. Joitakin nurkkauksia olen kuitekin kuvannut ja keittonurkka on yksi sellainen.

Olen nyt päivien ajan yrittänyt saada taaperon leikkimään kokkausleikkejä, että olisin saanut kivempia kuvia. Mutta ei se kukkokaan käskien laula. Ja päivässä on vain pari riittävän valoisaa tuntia, että ylhäällä saa hyviä kuvia. Olkoon nyt sitten leikkikeittiö ilman leikkijää...

Keittiö oli mun puolivuotislahjani taaperolle. Tuunasin sen Ikean Duktig-keittiöstä. DC-fixiä, kalkkimaalia, spraymaalia ja muutama uusi kahva ja nuppi. Parin vuoden käyttö alkaa tosin jo näkyä keittiön kunnossa.

Taapero sai jouluna kummiltaan lahjaksi ihanan keittiösetin, patakintaan, kokinhatun ja patalapun. Lisäsin niihin ripustusnauhat (toivottavasti kummi ei loukkaannu), että ne saa roikkumaan hellan viereen seinälle.

Jos joku kuvan nähtyään epäilee, etten osaa aakkosia, niin osaan minä. B, A ja C ovat vain taaperon etunimien alkukirjaimet tuossa järjestyksessä.

Valkoisen kaapin edelliset asukkaat jättivät tänne, Vaihdoin (pakotin isännän vaihtamaan) vetimet siihen ja se sai paikan taaperon huoneesta.

Taaperon ruokapöytää koristaa liitutaulupinta. Nyt kuuntele tarkkaan ystävä, älä koskaan opeta lasta piirtämään huonekaluihin! Minä sen tiedän! Lapsi hämmentyy, eikä tiedä millä kynillä saa piirtää ja mihin huonekaluihin. Ei vaikka selittäisit sen hitaasti ja rauhallisesti joka kerta uudestaan...

Pöydällä olevat kupit olivat Kuopion Ikeassa 50senttiä/kuppipari. Aikuisille Espresso-mukit, lapselle hyvät leikkeihin. On sillä tuolla Riviera Maisonejakin, niin kuin jostain ylemmästä kuvasta huomaa...

Kuopion kirkkopäivillä 2013 oli Jari Sinkkonen pitämässä jotain kanavaa meille. Hän sanoi, että vanhemmat ohjaavat leluvalinnoilla sitä, millainen aikuinen lapsesta kasvaa. Nukkeleikeillä ohjataan äitiyteen ja rakennusleikeillä miesten hommiin, että miehen pitää olla se joka korjaa ja hoitaa. Ja nainen on se pehmeiden arvojen edustaja, joka hoivaa. Niin että näillä leluvalinnoilla olen tehnyt sen valinnan, että hänen paikkansa on keittiössä, ehkä nyrkin ja hellan välissä...

Haluaisin kyseenalaistaa tämän teorian. Nimittäin...

Mitä näet kuvassa? Silityslaudan ja raudan? Hyvä, niin minäkin. Nämä ovat itseasiassa teinin vanhat, maalasin ja päällystin ne vaan toista leikkijää varten uudestaan. Jo se, että teinistä ei näyttäisi tulleen mikään kodinhengetär, vaikka sillä oli nuket, silityslaudat ja pölynimurit, kertoo mielestäni, että teoria ontuu. Johan sen pitäisi viilettää täällä menemään pölyhuisku kädessä...

Mutta. Väitän, että vanhemman esimerkki ratkaisee sittenkin enemmän, kuin se, millä leluilla leikkii.

Minä nimittäin olin tässä muutama viikko sitten kaikessa rauhassa hiomassa keittiön tasoja, kun yht'äkkiä huomasin, että taapero oli vieressäni. Kädessään sillä oli tuo kuvan silitysrauta ja se oli sillä hiovinaan tason kulmaa.

 En siis aio ottaa suurempaa stressiä siitä, millaisen sukupuoliroolimallin meillä olevat lelut luovat. Taapero tekee just mitä sitä huvittaa, juuri silloin, kun huvittaa. Lelut muuttavat tarkoistustaan mieikuvituksen mukaan. Ja tuli tytöstä mitä vaan, eiköhän se mun silmissä ole täydellinen! (Jos taapero ottaa vanhemmistaan mallia, ei ole siitäkään tulossa siisteysintoilijaa)

Eiköhän tärkeintä ole, että lapsella on tilaa kasvaa omaksi tsekseen ja sopivasti rajoja, että se on turvallista? (Tämäkin blogipäivitys otti askeleen hiukan eri suuntaan kuin kuvittelin, olin mielestäni päivittämässä vain muutaman kuvan lastenhuoneesta... ja päädyin puhumaan lastenkasvatuksesta. No hupsista!)

xoxo,

minä