Liu-lau-laskiaista...

Meillä oli aivan ihana laskiainen, kiitos kysymästä! Koko perhe oli koossa, kun teinikin saapui Helsingistä. Tosin lauantain pulkkamäkeen emme saaneet häntä raahattua. Oli kuulemma valvoskellut edellisiä öitä Olympialaisten taitoluistelun parissa ja halusi nukkua univelkaa pois. Niinpä pulkkamäkeen lähdimme minä, isäntä ja taapero.

Liukurimäessä rattikelkalla, hups... sanomista tuli

Suuntasimme Miehikkälään, sillä olin kaverin Facebookista huomannut, että siellä järjestettäisiin hauskan kuuloinen laskiaistapahtuma. Eikä tapahtuma suinkaan pettänyt, van ylitti kaikki odotukset! Ajoimme Salpalinja-museon ohi ja kun missään ei näkynyt auton autoa, aloimme jo pelätä olevamme yksin paikalla. Väärin! Kun pääsimme motocrossiradalle siellä oli varmaan lähemmäs 400 ihmistä.

Nyt, jos koskaan, on vuolaiden kehujen paikka! Tapahtuma oli tosi monipuolinen: oli mäenlaskua, pullia, temppurataa, moottorikelkka-ajelua, napakelkka, kahvakuulakävelyä takaperin aikaa vastaan, kinkkausta, jääpalloa, arvonta, palkintoja, ilmaista karkkia ja vaikka mitä! Ja kaikki muu oli ihan ilmaista paitsi kioski! Ja mikä hienointa paikallinen ev.lut.seurakunta oli mukana järjestämässä tapahtumaa. Hyvä kirkko!

Jotenkin mulla on kaikista Kotkan kaupungin laskiaistapahtumista sellainen olo, että siellä on joku 1-2 lapsia kiinostavaa asiaa ja loputon määrä eri puolueiden kojuja, joissa joku seisoo puolueen liivit päällä jakamassa brosyyreitä. Tämä ei ollut sellainen tapahtuma, vaan tekemistä riitti - ja politiikka loisti poissaolollaan!

Napero oli aika väsynyt ja nuhainen, eikä temppurata oikein jaksanut innostaa. Kahden rastin jälkeen luovutimme.Naperon iloksi silläkin sai palkkion. Laatikosta sai valita mieleisensä McLelun ja napero valitsi söpön pehmo-oravan... ja hihkaisi innoissaan: "Lintu!" Meillä taitaa olla vähän harjoittelemista kotona...

Moottorikelkkakyyti ("moottoripulkka") sai jo hymyn huulille. Vauhdista innostuneena napero pyysi napakelkassa kovat kyydit. Minä katselin tapahtumaa kameran linssin läpi, enkä oikein hoksannut, mitä tapahtuu. Isäntä pyöritti vauhtia, eikä varmaan ehtinyt tarkkailemaan naperoa. Havahduin, kun kuulin naisen takanani sanovan lapselleen: "Äiti antaa sitten sulle vauhtia... ei ehkä noin kovaa kuitenkaan." Katsoin ylös kännykän ruudulta ja huomasin, että napero oli kauhusta kankeana laskenut irti crossikelkan kahvoista ja näytti siltä, että hän harkitsi kyydistä hyppäämistä. Hihkaisin äkkiä isännälle, että nyt voisi olla hyvä himmata vauhtia...

En ole aikaisemmin nähnyt tuollaista napakelkkaa, jossa katse on keskustaan päin eikä menosuuntaan! Ja tuolla sai aivan jäätävät vauhditkin!!!

Kuvittelin, että jääkiekkotaustalla varustettu isäntä olisi hallinnut tarkkuusammuntaa jääpallolla. Mutta minä ja napero, jotka roikuimme samassa mailassa, itse asiassa keräsimme enemmän pisteitä. Sanottakoon, että liu'uttaminen jäätä pitkin ei onnistunut, kun jää oli pomppuinen. Laji ei siis ole niin helppo, kuin miltä näyttää... Isännän kanssa pelailimme vielä viereisellä jäällä jääkiekkoa, mikä oli ihan älyttömän hauskaa, mutta siinä puolestaan oli niin hyvä ja liukas jää, että aloin pelätä halkaisevani kalloni!

Isäntä otti innolla osaa kaiken maailman rasteille. Epäilen, että tähän kahvakuulajuoksuun kimmokkeena oli se, että rastia piti aivan äärettömän viehättävä nainen. :D

Kotona sitten nautittiin hyvästä ruoasta koko viikonloppu ja leivottiin laskiaispullia. Tämän laskiaisen hittihän on leipoa pullataikinasta sarvia tai kuppeja, joista kermavaahto ja hillo eivät tursua samalla tavoin, kuin pullan välistä. Minäkin kokeilin sarvia. Leivoin kaksi eri pullataikinaa, sillä teini on nykyisin vegaani. Vegaanisen pullataikinan ohje löytyy Chocochili-blogista.

Pakko sanoa, että vegaaninen taikina on paljon helpompaa käsitellä, kuin tavallinen! Se ei tarttunut sormiin ja oli helppo muotoilla. En ehkä kummankaan taikinan kohdala ihan hahmottanut, kuinka paljon taikina paisuu vielä uunissa ja meidän laskiaissarvista tuli aivan valtavia! Ensi vuonna kokeilen Fashionette-blogin täysin päinvastaista ideaa: pikkuruisia pullanachoja, joita voi dipata hilloon ja kermavaahoon.

Minä olen onnellinen siitä, että mulle ei iskenyt mikään laskiaispullakateus ja sain pidettyä viikonlopun syömiseni kurissa. Syytä onkin, sillä mitkään vanhat housut eivät enää mahdu päälle! (Nimim. istun tässä bloggaamassa housunnappi auki...) Perheelle pullat maistuivat, vaikka yhtä enempää ei kerralla pystynytkään syömään...

Meille tuli kuvausassistentin kanssa hieman kinaa pullakuvauksissa, mutta jokunen kuva saatiin kuitenkin purkkiin...

Kermavaahdot katosivat aina ensimmäisenä naperon pullista...

Kun mäenlasku oli hoidettu alta pois jo lauantaina, niin sunnuntaina ehdittiin oman saaren ulkojäälle! Ihanaa, että Tiutisessa on oma kenttä! <3 Tällä kertaa saimme teininkin mukaan...

Minä aloin kolaamaan jäätä, kun muut solmivat luistimiaan.

Molemmilla lapsilla on hokkarit. Tämä varmaan juontaa juurensa mun traumoihin ala-asteen liikuntatunneista. Viereisellä kentällä pojat pelasivat jääkiekkoa, jota minäkin olisin halunnut olla tekemässä. Sillä välin meidän opettajamme huusi: "Varsahyppy! Varsahyppy!" Ja sitten sitä hypittiin niillä typerillä teränkärjen piikeillä, jotka aina tarrasivat jäähän, kun luistellessa yritti ottaa vauhtia. Onneksi kuulemma nykyisin tytöt ja pojat ovat samassa liikunnassa. Ennen muinoin liikuntatunnit olivat henkistä väkivaltaa. Kyllä tytötkin voivat haluta pelata joukkuepelejä mieluummin kuin tanssia. (Mun muistikuvissani ala-asteen sisäliikuntatunneilla tanssittiin AINA!)

Kun teini sanoi tässä taannoin, että on aina haaveillut taitoluistelijan urasta, mietin, olenko tehnyt samanlaista väkivaltaa hänelle... Mullakin on muuten salainen taitoluistelupaheeni menneisyydessä. Olin nimittäin aivan rakastunut Elvis Stojkoon aikoinaan! Koska kuka muu muka olisi osannut tehdä neloissalchowin?

Teini hoiti luistelun, niin kuin nykynuoren kuuluu... kännykkä kädessä. (Pata kattilaa soimaa, kuka räiski koko ajan kännykällä kuvia...?)

Se on niin kaunis, tuo mun ihana! <3

Napero puolestaan oli kiinnostuneempi jäällä pyörimisestä kuin luistelemisesta...

Tästä huolimatta napero pääsi kovaan vauhtiin jäällä...

Tässä vielä nuo kaikki kolme murua...

Laskiainen... mikä ihan tekosyy!

xoxo,

minä