"Miksi isi ei enää asu meillä?"

Tyttö itkee lohduttomana auton takapenkillä. "Mikä sinulla on?" Kyynelten lomasta hän saa nyyhkäistyä sanat: "Miksi isi ei enää asu meillä?"

Miten tähän päädyttiin? Kelataanpa vähän taaksepäin...

Pari viikkoa sitten katselimme kotona jääkiekkoa, siis silloin, kun Suomi oli vielä onnellisesti mukana Olympialaisissa. Napero ilmoitti, että hänestä tulisi isona tyttöjääkiekkoilija. Ja että hän haluaisi hallille katsomaan jääkiekkoa. Ja että hän on hifpin fani (HIFK). Tämä tietysti tuli järkytyksenä TPS:ää kannattaville vanhemmille.

Seuraavana päivänä läksimme isännän vanhempien luo Rymättylään (ks. visiittimme Muumimaassa). Matkalla pysähdyimme Naantaliin tankkaamaan. Siinä yhteydessä isäntä huomasi, että Titaanit ja VG pelaisivat seuraavana päivänä Naantalissa. Koska nuori neiti oli toivonut jääkiekon katsomista paikan päällä, tämä loi siihen oivallisen tilaisuuden. Kotka vs. Naantali. Oli sitä paitsi hyvä läppä mennä Naantaliin saakka katsomaan Titaaneita, kun sitä harvoin tulee tehtyä, vaikka Kotkassa asumme ihan lähellä jäähallia.

Niinpä siis menimme katsomaan, kun Titaanit murskasi VG:n. Hallilla oli ehkä yhtä paljon naantalilaisia, kuin kotkalaisia kannattajia. Minä opetin naperolle, että me kotkalaiset kannattaisimme Titaaneita. Kun napero huomasi isänsä taputtavan VG:lle, hän nuhteli isiä tomerasti sanoen: "Sinä olet kotkalainen, sinun pitää kannattaa Titaaneita!" "En minä ole kotkalainen!", tiuskaisi isäntä, joka mieltää itsensä tietysti rymättyläläiseksi. Tästä syntyi pieni kiistely isännän ja naperon välille. Matsi jatkui, loppui, ja Titaanit palasivat voitokkaina Kotkaan. 

Kun viikonlopun päätyttyä olimme myös suuntaamassa kotiin, takapenkillä istui kyynelehtivä napero. "Miksi isi ei enää asu meillä?" "Öö... tiedätkö siä jotain, mitä miä en tiedä?" Minä olin ihan puulla päähän lyöty, ei aavistustakaan, mistä napero puhui. Itku jatkui. "Mistä sinä niin päättelit, kulta?" "No kun isi sanoi, ettei se asu enää Kotkassa!" napero ulvoi vastaukseksi.

Voi miten pienestä se väärinkäsitys syntyy...! Onneksi meillä kotona asuu edelleen yksi rymättyläläinen ja naperokin rauhoittui lopulta, kun tilanne selitettiin hänelle hitaasti.

Lasten päättelykyky...

xoxo,

minä