Minun jouluni

Hoidetaanpas tämä joulupäivitys alta pois ennen uutta vuotta....

Minun jouluni noudattaa aina tiettyä kaavaa. Ainoa, mikä siinä vaihtelee, on joulukirkon paikka sen mukaan, olenko kello 16 vai 22 hartaudessa. Jos en ole työvuorossa, valitsen jälkimmäisen ajankohdan.

Nyt joulunvietto alkoi oikeastaan jo pari päivää ennen aattoa, kun taaperon pappa tuli Rymättylästä kylään ja minäkin sain jo etukäteisen joululahjan, kun ihana anoppini lähetti teveisinä Hurraa!-mukin.

Saatiin sitä arpajaiskinkkuakin kulutettua ja mun kirpparilta löytämä sinappitonttu näki vihdoin actionia.

 Aatonaattona mun veli ja sisko poikaystävänsä kanssa tulivat meille pelailemaan. Lautapelit ovat yleensä jouluni kohokohta, mutta nyt poikettiinkin vähän kaavasta ja pelailtiin pleikkarilla. Heillä oli bilepelikokoelma ja ohjaimena toimi kunkin oma älypuhelin. Oma lempparini näistä peleistä oli piirustuspeli, jossa sait jonkun piirrettävän asian ja sinulla oli muutamia sekunteja aikaa muuttaa se kuvaksi. Muiden tehtävä oli sitten vuorollaan arvata, mitä kuvassa on. Sen jälkeen heidän vastauksensa ja oikea vastaus paljastettiin ja jokainen sai yrittää niistä arvata, mikä on oikea vastaus. Pisteitä sai se, jonka veikkausta arvattiin ja se, joka onnistui piirtämään niin, että muut arvaavat oikean vastauksen ja se, joka arvasi oikein. Vähän niinkuin rappakaljan ja piirrä ja arvaa-pelin sekoitus...

Mikä tämä on?
Dr. Giggles on muuten oikea vastaus...

Ehkä suurimman hämäyksen aiheutti kuva, jossa oli tähti, magneetti, koira ja hattu. Sillä kukapa olisi arvannut, että tehtävänä oli oikeasti piirtää "star magnet puppy hat"? Pelailun jälkeen olivat vatsalihakset naurusta kipeät. Puolilta öin heitin vieraat pihalle, sillä pitihän minun jaksaa herätä katsomaan joulupukin kuumaa linjaa.

Aattoaamuna heräsin siis niin, että ehdin laittaa riisipuuron uuniin ja saunavastan likoamaan ennen kuuman linjan alkua.

En osannut päättää, söisinkö joulupuuron kanssa perinteisesti kanelisokeria vai Tertin kartanosta hankittua puolukkasokeria... joten otin molempia!
Jouluna kuuluu käydä aamusaunassa!

Yritin herättää perhettä katsomaan mun kanssa kuumaa linjaa, mutta kukaan ei halunnut. On se harmi, että kukaan muu ei ole innostunut mun aattoaamun rutiineista. Taaperon vedin väkisin sängystä. Niinpä katselimme sitten sitä kuumaa linjaa. Minä en oikein pidä tästä uudesta joulupukista. Ohjelmassa oli minusta myös hieman erikoinen kohta, kun pukki oli kysynyt eräältä lapselta, joko heillä oli kuusi koristeltu, lapsen vastattua pukki totesi verkkaisesti: "Kuusi, kuusi, kuusi (666)", piti sitten pitkän tauon ja jatkoi ihan muusta asiasta. Huomasitteko? Meinasin pudota sohvalta, kun ulvoin naurusta! Tiesinhän minä, että pukki on pakanallinen hahmo, mutta tämä oli jotain uutta...

Nettitontun fani sen sijaan olen. Hän seivaa pukin mokailut. Sitten saunottiin ja vastottiin. Ja sen jälkeen laittauduin valmiiksi joulua ja joulukirkkoa varten. Olin ostanut uuden mekon ja Glitterin -50%-laarista joulupallokorvikset ja pienet tonttupipot itselleni ja taaperolle - ja huulipunan, jota en normaalisti koskaan käytä. Joillain ei sitten ole lainkaan joulumieltä, isäntä nimittäin sanoi, että näytän hölmöltä hatussani! Höh!

Tällä kännykän kakkoskameralla tulee kyllä ihan kamalan suttuisia kuvia...

Joulurauhanjulistus kuuluu tietysti katsoa, se tiirailtiin vielä kotona ja sitten vietiin lapset mummille ja vaarille ja hoidettiin vielä viimeisiä pukkijuttuja ennen joulukirkkoa. Mulla oli niin komea tekstinlukija, ettei Kotkan kirkossa ole kuunaan moista nähty - isäntä nimittäin suostui lukijaksi! Mnua pelotti vaan etukäteen hirveästi, kun se harjoitteli kotona sellaisella karmealla pappisnuotilla lukemista. Onneksi tosipaikan tullen se veti hienosti! Joulukirkosta jäi hyvä mieli. Sieltä nappasimme mun mummon mukaan ja suuntasimme syömään mun porukoille.

Äiti oli laittanut kaiken niin kauniiksi, että alkoi ihan harmittaa, etten ollut kotona ehtinyt tekemään joulusiivousta. Lohdukseni voin sanoa, että kohta äidilläkin näytti sotkuiselta, kun lahjapaperin riekaleita ja uusia leluja oli kaikkialla.

Minä en yleensä tykkää ravintoloiden jouluaterioista, koska ainoat kasvisruoat niissä ovat porkkana- ja lanttulaatikot - joita en voi sietää! Mutta äidin joulupöydässä minullakin on runsaasti vaihtoehtoja, nams!

Näiden jälkeen oltiin jo ähkyssä... ja sitten oli vielä ne jälkiruoat!

Hautausmaareissu kuuluu tietysti myös jouluaattoon. Tänä vuona se oli vähän ankea, kun oli taas musta joulu, eikä lumi tuonut valoaan. Laajakoskella oli isoja vesilätäköitä ja jäisiä kohtia, pelotti mummon puolesta ettei se kaadu, mutta hyvin me selvittiin kännykän taskulampun valossa.

Junnut eivät suostuneet mukaan, mutta tajusin sitten, että edes mun sisko ei ole nähnyt ketään näistä meidän suvun vainajista, saati sitten mun lapset.

Hautausmaareissun jälkeen tuli pukki. Valitettavasti siskon poikaystävä oli juuri silloin käymässä Ärrällä ja missasi pukin - mutta ei hätää, keräsimme hänen lahjansa talteen!

Taapero istui ptkään vain tuijottamassa pukkia. Mahtoikohan hän epäillä jotain? Lopulta hän uskaltautui jopa laulamaan pukille, joskin toisesta huoneesta.

Voi sitä lahjojen määrää, jonka junnut keräsivät!!! Joulupukki sai vielä halin ennen lähtöään ja lähdön jälkeen lahjoja availtiin pitkälle yöhön.

Sisko ja hänen poikaystävänsä olivat kääräisseet lahjansa kohtuupäheään paperiin...

Muumit, Star Wars ja pandat hallitsivat taaperon lahjakasaa. Ja sitten pukki toi Stitch-haalarin. Siskoni mielestä taapero muistuttaa kyseistä tuhoeläintä.

Isäntä sai kohdistetun lahjan...

Mun ja isännän lahjat toisillemme liittyivät luultavasti samaan riidanaiheeseen. Meillä nimittäin useimmiten riidellään lomailemisesta. Isäntä ei halua lomailla mun, vaan poikien kanssa. Se taas saa minut raivon partaalle, kun minä jaksan tehdä vuoden töitä sillä ajatuksella, että joskus koittaa loma ja pääsee yhdessä johonkin. Haluaisin olla myös osana isännän juhlaa, ei pelkkää arkea. Jos yhdessä matkustetaan johonkin, suunnitteleminen ja järjesteleminen jää minulle, eikä isäntää voisi vähempää kiinnostaa. Sen sijaan poikien kanssa tehtäviä pyöräilyreissuja hehkutetaan jo vuotta etukäteen ja muistellaan lämmöllä pitkään jälkikäteen. Toivoisin samanlaista innostusta yhteisiä juttuja kohtaan. Viimeksi, kun tästä tapeltiin, isäntä sanoi, että se hetki, kun syöksyy rinnettä alas, on ainoa, kun ei tarvitse miettiä maksettavia laskuja ja hajonneita autoja. Silloin ajattelin, että on ehkä vähän kohtuutonta kieltää isäntää innostumasta sellaisesta.

Mietin, miten saisin sen saman kokemuksen hänelle talvella, joten varasin meille hotellin Tahkolta, ostan hissilipun ja vuokraan sille laudan (paitsi että sillä kuulemma on sellainen Rymättylässä). Ajattelin, että se olisi hyvä lahja... kunnes jonkun piti lähteä keulimaan:

Liput Hungaroringin GP:hen! Oikeesti??? Nyt en voi enää ikinä valittaa, ettei isäntä reissaa mun kanssa! En ehkä voi valittaa enää muutenkaan mistään... Onko ehkä paras lahja ikinä!? Minähän olen siis aivan superfani... Sebastian ja Max, here I come! Esimiehelle terveisiä, että saanhan varmaan tuohon heinäkuun loppuun vähän lomaa, saanhan? En ole muuten koskaan käynyt Unkarissa, että sikälikin jännää. Palinkaan olen toki tutustunut...

Kun olin tärinältäni selvinnyt pelattiin taas.

Minä putosin mummin, vaarin ja taaperon jälkeen ensimmäisenä, olin toki ollut pisimpään hereilläkin, ryömin sohvalle nukkumaan. Oletin isännän herättävän minut sittten, kun häntäkin alkaa nukuttamaan, että mennään kotiin. Mutta kun heräsin aamulla, isäntä nukkui viereisessä nojatuolissa. Ei aavistustakaan, missä teini oli nukkunut. Taapero meni mummin ja vaarin väliin. Syömisen ja pelaamisen kaavalla joulu sitten jatkui vielä muutaman päivän.

Mitens teidän joulu? Ette varmaan saaneet lippuja F1-kisaan, vai saitteko? ;)

xoxo,

tyytyväinen minä