Mummon 80-vuotissynttärit - katsokaahan miten kauniiksi meidän äiti ja isi olivat laittaneet pihan ja pöydän!

Mummo, ainoa elossa oleva isovanhempani, tuki ja turva elämän varrella. Mummolta saa aina apua, kun on jotenkin pulassa. Teini-ikäisenä jopa asuin teiniangstissani puoli vuotta mummolla, kun kotiväen kanssa menivät sukset ristiin. Mummo ei suutu, eikä komenna - vaikka joskus ehkä pitäisi!

Nyt mummo täytti 80 vuotta ja äidin ja isän pihassa järjestettiin kemut perheen kesken mummon kunniaksi. Mummolla on kolme lasta, heistä äidilläni kolme lasta ja äitini lapsista minulla kolmas tulossa. Tädeistäni toinen ei ikävä kyllä päässyt juhliin ja toinen ei halunnut joutua blogikuviin, niin kuin ei pikkuveikkakaan. Mutta tässä naisia meidän haarasta sukua:

Minä skoolasin vichyllä

Äiti ja isä ovat ahkeroineet viime viikot. Pihaan on kohonnut ihana kesätalo, jonka äiti on sisustanut kauniisti! Itäisen pallonpuoliskon kartta, jonka löysin kirpputorilta on päässyt mökin seinälle. Isäntä olisi mieluummin pitänyt tuon kartan meillä, kun Suomella on siinä edustavampi raja. Mun sisarukset huvittelivat etsimällä kummia paikan nimiä 110-vuotiaalta kartalta, siellä kun on Afrikkakin jaettu vielä siirtomaavaltioihin...

Ja isä piti huolen siitä, että ruoka ei loppunut kesken. Kyllä oli niin ihania grilliherkkuja taas, että voi morjens! Ja marjakakkua oli tietenkin synttärisankarin kunniaksi.

Isäntä näytti ihan James Bondilta istuessaan rantatuolissa.

- Sulta puuttuu vain drinkki kädestä...

- No niinpä!

Löytyihän noita sitten...

Mulla meinasi iskeä vaatekriisi. Onneksi Miss Windyn mekko venyi vielä melkoisen pyöristyneen vatsan muotoihin!

Iita-koira juoksi itsensä uuvuksiin pallon ja vieraiden perässä. Että minä sitten rakastan tuota otusta!

Onnea vielä mummolle - ja kiitos äidille ja isälle juhlista!

 

xoxo,

minä