Mun karppaustarina (-23,5kg puolessa vuodessa)

Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään? Kerron nyt kuitenkin vuosien 2011-2012 taitteesta. Sillä sinne sijoittuu suurin sankaritarinani laihduttamisen saralta.

Päätin kirjoittaa tämän, koska minua ärsyttää se negatiivinen keskustelu, jota karppauksen ympärillä käydään. Usein sellaisten ihmisten toimesta, jotka eivät tiedä asiasta mitään. Tullaan neuvomaan, miten pitäisi syödä jne. On ihan totta, että "normaali" ihminen osaa suhteuttaa kulutuksensa nauttimaansa ruokaan. Ja osaa liikkua tarvittavasti. Mutta sitten on joukko poikkeuksia, joille se syystä tai toisesta ei ole niin helppoa.

Minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, PCO, ahmimishäiriö ja terveydenhoitaja ja työterveys kinastelevat siitä, onko minulla myös diabetes. Voikohan olla niin, että se, mikä toimii sinulle, ei välttämättä toimi minulle? En usko, että kukaan on niin tyhmä, ettei tietäisi, että pysyäkseen hoikkana pitää kuluttaa yhtä paljon kuin syö. Eli liikunnan ja ruokavalion pitää olla tasapainossa. Ei sitä siis tarvitse joka kerta hieroa ylipainoisen naamalle. Se määrä liikuntaa, joka reippaaseen ylipainoon päässeen pitäisi päivässä suorittaa laihtuakseen on suuri ja tulokset hitaita. Niin että helposti sitä lannistuu ja syö lohdutukseksi pullan... ja siinä sitä taas ollaan. Minulle karppaus toimi alkujaan juuri siksi, että tulokset ovat nopeita. Minulta lähti ensimmäisten kolmen kuukauden aikana 6kg/kk. Vasta sen jälkeen tahti hidastui.

Minua tökkii myös se laihdutusvastaisuus, joka nykyisin tuntuu olevan vallalla. Ei saisi sanoa laihduttavansa (minä en sanokaan laihduttavani, vaan karppaavani, se on toivottavasti pysyvää, sillä hiilihydraatit lihottavat minut välittömästi...). Eikä varsinkaan saisi antaa lasten huomata, että laihduttaa, koska se vaikuttaa heidän itsetuntoonsa (ja lähes aina sanojana on joku, jolla ei ole koskaan ollut ongelmia oman painonsa kanssa). Onko se sitten lapselle parempi, että äiti kuolee nelikymppisenä sydän- ja verisuonisairauksiin tai ei jaksa lähteä hiekkalaatikolle, koska portaiden kiipeäminen takaisin sisälle tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta? Toivon, että toisten tuomitseminen ja sormella osoitteleminen lopetettaisiin. Minä ainakin haluan voida hyvin. Toki haluan, että lapsenikin voivat hyvin. Mutta en myöskään koe, että minun ruokavalioni millään tapaa tuhoaa heitä. Varsinkin, kun lapset saavat ihan tavallista hiilihydraatteja sisältävää ruokaa.

Joten tässä minun karppaustarinani. On kesä 2011. Olen juuri nähnyt minusta juhannuksena otetut kuvat ja kauhistunut. Tuoltako minä todella näytän? Peili on ollut paaaljon armeliaampi. (Totuuden nimissä, karppaamisen aloittaminen siis johtui enemmän ulkonäköteknisistä syistä, kuin hyvinvoinnista, mutta eron olossa huomasi pian, enkä haluaisi takaisin tuohon painoon ikinä!)

Nämä kuvat eivät todellakaan näkisi päivänvaloa, jollen haluaisi todistaa, että karppaus todella toimii!

Eli siinä BEFORE-kuva. Päätin luopua hiilihydraateista. Juuri karppauksen alkuun lähdin kaverin kanssa Norjaan. Kun kaveri osti automatkoille karkkipussin evääksi, minä napsin fetakuutioita paketista. Kun kaveri keitti aamupuuron, minä söin maitorahkaa suoraan purkista. Kun mentiin Hammerfestissä ravintolaan ja kaveri tilasi pizzan, minä söin kiltisti salaatin. Olin päättänyt onnistua ja dieetti lähtikin hienosti liikkeelle! Kuten sanoin, ensimmäisten kolmen kuukauden aikana putosi kuusi kiloa kuussa.

Lihansyöjällehän karppaus olisi helppoa, kasvissyöjjälle vähän haastavampaa. Tuolloin oli jotenkin vähemmän mun tiedossa olevia proteiininlähteitä, joten puolen vuoden ajan mun ruokavalio koostui oikeastaan pelkästään salaatista, munakkaista, rahkasta ja tomaattikeitosta. Mutta se toimi (paremmin kuin mun nykyinen monipuolisempi ruokavalio).

Joulukuun alussa 2011 näytin jo tältä (olisko n.-20kg?)

Alkukeväästä pääsin kilon päähän normaalipainosta - ja silloin tein sen ratkaisevan virheen. Kun olen noin lähellä normaalipainoa, niin voin varmaan palkita itseni ihan tavallisella pizzalla! Vaikka se ei aiheuttanutkaan suunnatonta syömisaaltoa, niin kuin herkutteleminen mulla yleensä, niin siihen se johti, että lisäsin vähän hiilihydraatteja ruokavaliooni. Paino nousi muutaman kilon mutta pysyi kyllä siinä.

Tuolta kaikista hoikimmalta ajalta mulla ei valitettavasti ole kuvia, mutta tarjoan pari kuvaa kesältä 2012, joissa takaisin on tullut se n.3 kiloa.

Mun rakas edesmennyt mopo <3
Onpa suttuinen kuva...
Katsokaa, miten pieni teini on! Ja miten se vielä poseera äidin kanssa, kun nyt sitä ei saisi samaan kuvaan edes aseella uhaten!!!

Vasta nyt ihan viime vuosina paino on alkanut tosiaan kipuamaan ylöspäin. Töissä on muuten todella vaikeaa karpata! Toivoisin, että seurakuntalaiset ymmärtäisivät, että pappi ei välttämättä halua pullaa. Tiedän, että se tuntuu kunnia-asialta, että pöydässä on sen seitsemän sorttia ja kaikkea maistetaan. Mutta otetaanpa hypoteettinen tilanne, jossa papilla on samana viikonloppuna kahdet hautajaiset (joihin molempiin kuuluu muistotilaisuus) ja kaksi kastetta. Pappi tapaa kaikki omaiset näiden kotona, joka paikassa tarjotaan pullaa ja leipää. Pappi yrittää kohteliaasti kieltäytyä mutta omaiset sanovat, että kyllähän sitä nyt yhden palan voi ottaa. Pappi ottaa kaikissa neljässä kodissa palan pullaa. Tulee viikonloppu. Sama toistuu kermakakun kanssa muistotilaisuuksissa ja kastekakun kanssa kastekodeissa, kyllähän sitä yhden palan voi syödä! Näin viikossa onkin jo syöty 8 palaa kiellettyjä herkkuja. Ja tämä toistuu joka viikko, paitsi lomalla. Karppaaminen toimii vain silloin, kun elimistössä ei ole lainkaan varastoituneena hiilihydraatteja, eli pullan syöminen pilaa laihtumismahdollisuudet päiväkausiksi. Tiedän, että seurakuntalaisilla on hyvä tarkoitus, mutta nöyrä pyyntöni on, älä ruoki pappia!

Mitä tulee ihmisten erikoisiin käsityksiin karppaamisesta, minulle sanottiin monta kertaa, että sun kolesterolit nousee ihan karmeiksi, kun syöt noin paljon kananmunia. No totuushan on se, että mulla lihavuudesta johtuen ennen karppaamista oli aika korkea kolesteroli. Kontrolliin mennessä olin laihtunut aika paljon, niitä munia syömällä. Kontrollin tuloksista lääkäri totesi, että taidat olla jollain "ihmedieetillä" kun sun kolesterolit ovat tulleet kohisten alas. Aika moni asia, joita joskus on pidetty totuutena (munat ja kolesteroli, kevyttuotteiden terveellisyys) ovatkin osoittautuneet huuhaaksi. Toisaalla kuulin mummujen valittavan kaupassa, että kun ne karppaajat vievät kaiken voin kaupoista. Aika vähän sitä voita kuitenkin suhteessa varmaan kuluu, kun en syö leipää, mutta miten vaan...

Se, mitä yritän tällä sanoa on, että elä ja anna toisten elää. Kun olet löytänyt sen, mikä toimii sinulle, pysy siinä. Mutta älä tyrkytä sitä pakolla muille. Kaikkien ei tarvitse olla laihoja, mutta olisi kiva, jos pysyisi sellaisessa painossa, että pystyy toimimaan ilman jatkuvia kipuja tai hengästymistä. Ja jos ne, joille Luoja on suonut paremmat kortit, voisivat lakata syylllistämästä niitä, joilla on ollut jaossa vähän vähemmän onnea, mutta haluaisivat samanlaisen käden...

Peace and understanding!

xoxo,

minä