Niin helppoa, että lapsikin osaa!

Kaikki alkoi maanantaina, kun työkaverini löi pöytään pullon ruokasoodaa ja paketin maissitärkkelystä ja kysyi: "Tiiätsiä, mitä näistä tulee?"

En tiedä, mitä se kertoo mun ajatusmaailmasta, kun ensimmäinen intuitioni oli vastata: "Pommi?" (Jonkinlainen kiisseli olisi ollut mun toinen arvaukseni...) Myönsin, että en tiennyt ja työkaveri vaikutti yllättyneeltä. Minä kun olen kova askartelemaan (tai ainakin olin ennen taaperoa), niin oletusarvoisesti tämä olisi pitänyt tietää.

Niistä tulee soodataikinaa, josta voi tehdä joulukoristeita. Ohje löytyy täältä, mutta laitan sen kyllä tähän omaan blogiinikin. Ihmettelen vaan, miten en ole aiemmin löytänyt tuota blogia! Aivan ihana! Vaikkakin saa minut masentuneeksi... Miten joku voi osata ottaa noin ihania kuvia? Minä en osaa kuvata ollenkaan. Haluaisin valokuvauskurssille, mutta ainoa kurssi, jonka Kotkasta olen löytänyt, on keskiviikkoiltaisin, eikä minulla töistä johtuen ole mahdollisuutta osallistua siihen. Höh.

Itse koristeissa ei sinällään ole mitään uutta. Tein ihan samanlaisia valkoisesta savesta jo vuonna 2013 vanhan blogin joulukalenteria varten. Linkki tässä (Älä ihmettele artikkelin päivämäärää. Yritin korjata postauksen toimimattoman linkin, kun sen huomasin, samalla tulin siirtäneeksi postin luonnokseksi ja julkaisseeksi sen uudestaan... oikeasti se on pala vuoden 2013 joulukalenteria).

Tarvittava ainesten suhde löytyy tästä kuvasta (minä tein kerralla isomman satsin... ja sitten lisää):

Ainekset laitetaan kattilaan, sekoitetaan ja lämmitetään miedolla lämmöllä, kunnes taikina sitkostuu (sen huomaa kyllä). Sitten taikina nostetaan astiaan jäähtymään ja peitellään märällä keittiöliinalla.

Tajusin vasta nyt, että tuosta ylläaolevasta kuvasta tulee jotenkin juutalaisuus mieleen: kuusisakarainen tähti ja tuollainen kangas. Kai näistä voisi tehdä myös Hanukka-koristeita? :D Siellä mun taikina kuitenkin muhii... tai siis jäähtyy.

Jäähtymisen jälkeen sitä voi kaulia. Tuolla blogissa, josta ohje löytyi oli käytrtty Kastehelmi-lautasta tekemään kuvioita taikinan pintaan. Minä olen ennenkin käyttänyt pitsiä - ja käytin nytkin, koska ei minulla noita lautasia ole. Minulla ei ole tähän ohjeeseen mitään lisättävää, taikinasta tulee tosi hyvää ja vitivalkoista. Alkuperäisessä ohjeessa on niin hienoja koristeita, että kilpavarusteluunkaan ei passaa ryhtyä, ajattelin siis kokeilla rajojani taikinan kanssa ja keksiä jonkun oman twistini siihen, mitä siitä voi tehdä...

Ensin kokeilin, millaista jälkeä leimasin tekee taikinaan:

(Onkohan se blogin nainen hionut koristeiden reunat vai siistinyt ne ennen paistoa? Mun omista tulee ihan röpöläiset...)

Sitten mietin, voisko 3D-muoteilla saada jotain kivaa aikaan?

Kahvi nautitaan sisäisesti, ei käytetä askarteluvälineenä (maito loppu, toim. huom.)
Muistutus itselle: Osta lisää patterikäyttöisiä LED-valosarjoja!

Kun olin kasannut viimeiset taikinan rippeet palloksi käsiini ja aikeissa alkaa kaulimaan palloa, hoksasin, että käsissäni oleva köntti näytti ihan lumipallolta. Siitä se ajatus sitten lähti...

Mehän taaperon kanssa askarreltiin vähän aikaa sitten sisälle nuotio, niin miksei sitten lumilyhtyäkin? Piti hakea kaupasta lisää soodaa ja lisää maissitärkkelystä. Ja sitten alettiin leipomaan. Taapero oli superonnellinen, kun tämä häneltäkin sujui. Innoissaan taas kerrottiin isille: "Miä osasin tehdä sen pallon!"

Olkoonkin, että salaa muotoilin niitä vähän lisää pellille viedessä...

(Inhottavasti pleikkari ja NHL17 maalaavat koko huoneen siniseksi kajollaan... ei varmaan voi antaa isännälle pleikkakieltoa siksi aikaa, kun  miä bloggaan?)

Koristeet siis paistetaan ohjeen mukaan tunnin ajan 75 asteessa. Tai jätetään kuivumaan yön yli huoneen lämpöön. Omasta kokemuksesta sanoisin, että kun koristeen pinta on kuivunut, käännä se toisin päin. Pohjasta nämä olivat nimittäin kaikki vielä märkiä uunista tultuaan ja aamullakin, kun pohja oli koko ajan leivinpaperia vasten.

Meillä oli niin kiire testata lumilyhtyä, että kasasimme sen ensimmäisen kerran jo uunipellille. Taapero käski ottaa kuvan kun hän hymyilee... meillä on ilmeisesti eri käsitys hymyilemisestä.

Taaperon sängynpääty olisi muuten hyvä paikka säilyttää lumilyhtyä mutta kun en taaskaan kiinnittänyt sitä millään (MISSÄ mun liimapyssy on?), niin mitä jos se unissaan pyörii ja kovat pallot putoavat sen päähän. Jäädään miettimään sijoituspaikkaa mutta tässä muutama kuva:

Nyt on taaperon muumeilla taikatalvi! Oltiinko ekat lumilyhdyn rakentajat tänä vuonna, häh?

Soodataikina 5/5! Että semmoista...

xoxo,

minä