Päivä Budapestissä - osa 2

Olin bongannut joen vastakaiselta laidalta rakennuksen, joka toi vahvasti mieleen Taru Sormusten Herrasta-elokuvat - ja halusin ehdottomasti päästä sitä katsomaan. Niinpä ylitimme joen. Joen ylittävät sillat olivat jo taideteos itsessään. Valtavat metallipalkit kiehtovat minua. Olen aivan hulluna meidän kotoiseen Karhusalmen siltaankin, mutta Budapestin sillat olivat ihan oma lukunsa! 

Rakennelma, jonka olin bongannut paljastui kirkoksi/luostariksi. Kävime tutustumassa - jo siksikin, että oli kiva päästä pois paahtavasta helteestä. Minä kestän aurinkoa todella huonosti. Kirkko oli louhittu kallioon. Saimme päähämme luurit, joiden kautta saimme kuulla kirkon historiasta. Kierros sai heti alkuun melko kornin käänteen, kun katsoimme multimediaesitystä, jonka taustalla soi gregoriaaninen kuorolaulu. Meinasin tukehtua nauruun, kun tunnistin biisin Snow Patrolin Chasing Carsiksi. Eipä siinä, Chasing Cars on yksi lempibiiseistäni. Mutta siinä kontekstissa se oli jotenkin huvittava. Sai kierroksella toki ihan mielenkiintoistakin infoa...

Seuraavaksi päätimme kiivetä sille vuorelle, johon luostari oli louhittu. Se ei ollut ihan helppo homma 33 asteen lämmössä. Ehkä paras liikeidea ikinä oli sillä, joka oli pystyttänyt limukojun vuoren huipulle. Kyllä kelpasi pyytää moninkertaista hintaa limpparista kauppoihin verrattuna. Pakkohan sitä oli ostaa juotavaa ettei kuollut paahteeseen. Vuorelta oli upeat maisemat ympäri Budapestia.

Sitten tallustelimme samaisen nyppylän toista laitaa alaspäin. Se oli enemmän puiden katveessa, eikä alaspäin liikkuminen käynyt niin pahasti voimille, kuin ylös kiipeäminen.

Vettä! Viileyttä!

Vuorelta olimme bonganneet uuden suuntiman, johon lähdimme tutustumaan seuraavaksi. Siitä lisää myöhemmin...

xoxo,

minä

 

 

Muita juttuja Unkarin matkasta: