Päiväni prinsessa Ruususena - part II

Tämän jutun alkupuoli löytyy täältä.

Kun kartano oli esitelty meille, pääsimme tutustumaan toiseen rakennukseen, jossa oli myymälä ja kahvila. Meille oli järjestetty piparinkoristeluasemat, joissa oli lapasenmallisia valmiiksi paistettuja pipareita, erivärisiä kuorrutteita ja tosi erikoisia koristeita. Puolukkasokeria (nam), ruususokeria, kaakaosokerisia kukkasia ja erivärisiä sokerikukkasia, joista en nyt sitten ole ihan varma, mille ne maistuivat, mutta söpöjä olivat kyllä, vaniljasokeripallukoita ja ruusumarmeladia. Ruusu oli kantava teema kartanossa, paitsi että seinät olivat ruusunpunaiset (siis vaaleanpunaisen ruusun), sai sieltä jos jonkinlaista ruusutuotetta käsidesistä ja saippuasta ruusukahviin. Kun kahvikin maistui ruusuille, mietin, menikö jossain kohtaa överiksi. Minä olen nimittäin TODELLA vahvan kahvin ystävä, ja ruusukahvi ei ehkä ollut sitä. Ei se pahaakaan ollut, ei vain sitä, mihin minä olen tottunut.

Laitettiin Samikin leivontapuuhiin...

Koska olen lähes täysin väriallerginen ja värit, joita siedän, ovat musta, valkoinen ja ehkä harmaa, valitsin mahdollisimman vähän värikkäät koristeet pipareihini. (Keskityin sitten maistelemaan kaikkia muita koristeita)

Täytyy sanoa, että jos olisin vain nähnyt hyllyssä lapas-muotin, olisin tuskin poiminut sitä ostoskoriini, mutta nyt kun näin, miten kivoja lapasia bloggaajat saivat aikaan koristelemalla, olen tosi iloinen, että saimme mukaan yllätyslaatkot, joissa oli kyseinen muotti ja pari pussia pakurikääpäteetä, sekä legendan mukaan ohje tertin piparkakkutaikinaan. Mihinkähän se tuholainen, joka purkasi laatikkoni ja söi piparini, mahtoi piilottaa ohjeen? Minä en nimittäin omaani ole edes nähnyt!

Onneksi minulla ei ole mitään hajua, mikä on pakurikääpä...

Pipareiden koristelemisen jälkeen oli hetki aikaa kierrellä puotia. Minä tuhrasin pipereiden koristelemiseen niin paljon aikaa, että se hetki jäi minulla lyhyeen. Kiitin onneani, että olisin paikalla vielä seuraavana aamuna, eikä minun tarvitsisi tehdä ostoksiani vielä...

Myös rahapussin ohuus harmitti. Puodissa oli nimittäin yksi tuote, jonka olisin halunnut yli kaiken. Se vesikarahvi!

Onneksi se löytyy myös Tertin verkkokaupasta, me nimittäin tapaamme vielä! Illan ja seuraavan aamun aikana kehittelimme bloggaajatovereiden kanssa erilaisia blogihaasteita, joista iso osa taitaa olla painokelvottomia ja ruusuhumalassa keksittyjä, mutta yhtenä ideana oli haaste siitä, mitä kaikkea vesipullon koloon voisi työntää. Ehkä tilaan karahvin ja haastan itseni keksimään vuoden jokaiselle päivälle jonkun asian, joka sinne sopii. Sellainen "vesikarahvin 365 päivää"-haaste???

Muutakin ihanaa kaupassa oli...

Kiiltävän mustat kynttilät on pop!
Tykkään resignista... uusiokäytöstä

Voin paljastaa, että joulupöytää varten haalin mukaan puolukkasokeria ja ruusumarmeladia.

Puotikierroksen jälkeen pääsimmekin syömään. Ja voi jestas sitä alkupalapöytää! Ihan kaikki eivät ilmeisesti edes kuunnelleet, että pääruoka oli vielä tulossa erikseen. Ja kyllähän nuo alkupalat olisivat jo nälän vieneetkin!

Ruokien esillepanoon oli todella panostettu! Kaikki näytti - ja varmaan maistuikin hyvältä. Kasvissyöjänä minulta tietysti meni moni ruokalaji huti...
Koivunmahla-omenamehu-piristysdrinksu.
Ja sitten tää mun ihan itse tilaama ja maksama piristysdrinksu. Oli muuten hyvää olutta! Ja isäntä komppasi, kun sai tätä tuliaisina. Isäntä tosin nykäisi omansa taskulämpöisenä... näin viilennettynä on varmaan parempaa! :D

Sanonpa vaan, että tuosta mun olusesta huolimatta oli illasta karu arki kaukana! Oli ihanaa nauraa vatsa kipeäksi ja syödä vatsa kipeäksi. Ja arki oli vieläkin kauempana, kun siirryttiin jälkkäreihin! Just sellaista, jota jälkkärin pitää olla....

Voi kunpa kaikki olisivat voineet jäädä yöksi ja olisi ollut enemmän aikaa tutustua muihin. Mutta muutamilla meistä oli edessään vielä yksi seikkailu, kun tutustuimme hotellihuoneeseen ja aamiaiseen - ja kartanoon päivänvalossa!

Mutta siitä lisää myöhemmin. Pappila kuittaa tältä erää tähän! (Olisi tässä yksi nuortenmessu valmisteltavana...)

xoxo,

minä