Päiväretki Gentiin ja Oostendeen

Gent

Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niinpä Gentkin on Ghent tai Gand, riippuen siltä, minkämaalaiselta ihmiseltä kysytään. Meidän epäonneksemme juuri Gentin retkipäivään osui Belgian itsenäisyyspäivä eli kaikki isommat kaupat olivat kiinni ja Gentissä oli jonkunlaiset festarit meneillään. Meripäivämeininki, kaupunki haisi pissalle ja roskia ja kojuja oli kaikkialla. Se tuskin on kaupungin perustila.

Meidän onnistui löytää tästäkin kaupungista Belfort eli kellotorni. Naperon kanssa kaksin kävimme valloittamassa sen. Tämä oli siitä kivempi, kuin Bruggen torni, että jonoa ei ollut lainkaan, portaat olivat leveämmät ja helpompikulkuiset ja ne olisi voinut välttää lähes kokonaan käyttämällä hissiä! Me kuitenkin sisukkaasti kiipesimme portaat ylös ja käytimme sitten hissiä vasta laskeutumiseen.

Lohikäärme kerrosten välissä...
Leijona saa rakkautta

Tälläkin kertaa osuimme huipulle juuri kellojensoittoaikaan ja nyt meteli oli kyllä korvia huumaavaa, sillä kaupungin kaikkien katedraalien kellot taisivat yhtyä soittoon, eikä sille ollut tulla loppua. Olisiko sitten itsenäisyyspäivän kunniaksi soitettu oikein antaumuksella?

Seuraavaksi kävimme "jossain kirkossa". Pidä noista nyt kirjaa, kun niitä oli joka kulmassa... Tämän kirkon erikoisuus oli valaan luuranko kirkon perällä. Napero kyllä väitti, että se oli dinosaurus. Mutta kyllä minä valaan tunnistan! Sitä en tajunnut, miksi kirkossa on valaan luuranko, kunnes isä muistutti, että Raamatussa on kertomus Joonasta valaan vatsassa. Aivan! Taisin käydä vähän hitaalla... Millainen pappi minä oikein olen?

Kirkon torniinkin olisi päässyt kipeämään, mutta siinä kohtaa alkoivat kiipeilyhommat jo riittää. Sen sijaan suuntasimme kohti Gravensteenin linnaa...

Minä, äiti ja napero käväisimme linnassa. Isi ja teini jäivät kahville. Gravensteenin linna muistutti aika paljon Caerphillyn linnaa, jossa kävin Walesissä. Usein keskiaikaiset linnat voivat olla tylsiä sisältä, kun alkuperäisestä kalustuksesta ei ole mitään jäljellä ja linnan salit kumisevat tyhjyyttään. Mutta täällä oli ratkaistu ongelma laittamalla esille muun muassa vanhoja aseita ja kidutusvälineitä.

Meitä oli aiemmin naurattanut napero, joka vaati vaaria ostamaan itselleen puisen miekan ja kilven, jossa oli lohikäärme. Eikä mikä tahansa miekka kelvannut, vaan hän halusi Longswordin, joka oli häntä itseään pidempi. Yritimme taivutella häntä ottamaan tikarimallin, tai edes vähän lyhyemmän miekan - mutta mikään ei auttanut. Hän TAHTOI pitkän miekan!

Mutta linnastapa löytyi vielä pidempi. Miten tuota on kukaan jaksanut heiluttaa???

Kurkistus linnan muurilta...
Nyt iski ujous!

Isi ja teini olivat löytäneet linnaa vastapäätä kivasti sisustetun kahvilan ja ehkä hienoimman pirtelön ikinä. Meidänkin piti naperon kanssa tilata "unicornit"...

Oostende

Gentistä matkasimme Oostenden rantakaupunkiin. Minä en yleensä turistirannoista välitä, mutta monen päivän kävelyn jälkeen oli kyllä ihanaa pulahtaa viileään veteen! Jalat olivat niin rakkuloilla, että en edes jaksanut kävellä takaisin autolle hakemaan sinne unohtunutta kännykkääni. Ja silloin ne ovat väsyneet, jos suosiolla hylkään kamerani. Kuvaaminen jäi teinin harteille. Näyttää kuvanneen sillä objektiivilla, jonka tuhosin aikanaan Lapissa, vaikka olen toimittanut sille toisen samanlaisen. Ihan noista linssin naarmuista päätelin...

Ranta jatkui silmän kantamattomiin. Ihmisiä oli paljon - liian paljon. Näkymä oli kuitenkin kaunis Atlantille päin. Mutta jos käänsit naaman toiseen suuntaan, niin rantatalot olivat kyllä oikea Kouvola-simulaattori - rumia, korkeita betonikerrostaloja vieri vieressä. 

Atlantin aallokko oli aika hurja. Ranta oli kuitenkin niin matala, että tuskin siinä helposti olisi hukkumaan päässyt. Minä jouduin tosin komean rantavahdin puhutteluun, kun en tajunnut, että piti uida lippujen välissä.

Tämä olikin viimeinen kokonainen päivä Belgiassa - ja reissussa yleensä. Seuraavana päivänä kävimme Hollannin Almeressa matkalla lentokentälle. Sieltä en juuri räpsinyt kuvia, se kun oli vain yhtä isoa ostoskeskusta. Mutta teini pääsi sitten vihdoin Primarkiin ja oli onnellinen. Ja minä tein muutamia löytöjä Riviera Maisonin outletissa...

Reissu kuitattu, ugh!

xoxo,

minä