Pako arjesta

Syksyisin minut valtaa kaamea kaipuu päästä omaan rauhaan, luonnon keskelle. Lappiin ei tänä vuonna ollut mitään asiaa, lentää ei kai näillä raskausviikoilla enää saa ja autossa istuminenkin on hankalaa, kun vessassa täytyy käydä puolen tunnin välein.

Minä tahdoin vuokrata mökin jostakin. En edes muista, miksi päätin että Savonlinnasta. Mutta muistan, että määrätietoisesti googletin: "vuokramökki Savonlinna". Olkoonkin, että googletuksen tulos löytyikin Savonrannasta, 70 kilometrin päästä Savonlinnasta. Olin äärimmäisen tyytyväinen hakutulokseeni, Pakarisen lomamäkkeihin, sillä halusin selvitä mahdollisimman pienellä budjetilla - ja tämä oli edullinen. Mökkiyön olisi saanut jopa 50 eurolla, mutta päädyimme mökkiin, jonka hinta oli 55€/yö. Lomarenkaasta ei olisi saanut mitään tuolla hinnalla!

Toki sitten alkoi jännittämään, että millaisen murjun olen vuokrannut... Minusta mökin kuuluu olla aika askeettinen ja tuntua mökiltä eikä huvilalta. Tärkeintä minulle oli, että olisi ranta ja puusauna. Ehdottomasti puusauna!

Syntyperäiset kotkalaisethan ovat yleensä sitä mieltä, että mökin pitää olla meren rannalla. Kaikki lähtevät viikonlopuksi saareen. Minun lapsuuteni mökkireissut suuntautuivat kuitenkin Savoon, mummon ja ukin sisarusten mökeille. Minusta mökki kuuluu järven rannalle. Isäntä naantalilaisena tietysti kannatti merta. Pyh, pah!

Mökkiin kuului myös soutuvene! <3

Yleensä pyrin vuokraamaan mökin mäntyisestä rannasta, sillä se on mielestäni tae sille, että ranta ei ole limainen ja iljettävä. Kuvissa tässä rannassa kasvoi koivuja ja järvessä kaislaa ja lumpeita. Pelkäsin siis, että pohja olisi iljettävä. Mutta saimmekin hyvän hiekkapohjan. Matalaa vesi oli kyllä niin pitkään, etten jaksanut kävellä niin pitkälle, että olisin selvittänyt, syveneekö se. Naperon kannalta tämä oli hyvä juttu.

Vaikka neidin huulet olivat jo aivan siniset, niin häntä ei meinannut kyllä millään saada pois järvestä. No ehkä välillä saunaan lämmittelemään hetkeksi... Me saunoimmekin oikein pitkän kaavan mukaan joka päivä. Paitsi isäntä, jolla on atooppinen iho ja joka kestää löylyjä siksi vähän heikosti.

Minä näytin varmaan kateudesta vihreältä, kun isäntä lappasi ostoskoriin saunakaljoja. Niinpä hän tarjoutui ostamaan minulle alkoholitonta olutta ja siideriä. Kyllä muuten maistui kylmä olut hyvältä löylyissä!

Me hyödynsimme saunaa myös ruoanlaitossa. Sää oli enimmäkseen koko mökkireissun ajan sateinen, eikä isännän erityisesti tehnyt mieli istua ulkona grillaamassa. Niinpä kiukaalla paistuivat niin lihat, makkarat, kuin kasviksetkin. Ja ai että oli kyllä hyvää!

Käytä kiukaalla vahvaa foliota ja mielellään kahtena kerroksena, ettei rasvaa valu kiukaalle
Mun lempparia: pakastejuureksia, sipulia, valkosipulia, tuorejuustoa ja juustoraastetta nyytissä!

Ja ruoalta takaisin saunaan ja uimaan ja taas saunaan... Muilla mökeillä ei tulkintamme mukaan ollut ketään, joten minä jätin uikkarit kassiin ja painelin järveen alasti kuin Kalevalan Aino konsanaan. Ihan varmana olin yhtä sulokas!

Ja hyödynnettiin sitä järveä soutelemiseenkin. Jälkikäteen kysyttäessä se oli kuulemma naperosta parasta, mutta epäilen, että se muistaa aina vain sen, mitä on viimeisimmäksi tehty...

Heti kun pääsimme mökille napero bongasi nurkassa telkkarin. "Voidaanko katsoa?" No ei voida (enpä tiedä, olisiko siinä ollut digisovitintakaan). Nyt oltaisiin ja nautittaisiin hiljaisuudesta ja toistemme seurasta. Seuraavana se bongasi radion: "Voidaanko kuunnella musiikkia?" Ihan hyvä, että saa naperollekin opetettua hiljentymistä...

Aamut mökillä olivat hitaita. Minä, joka herään ensin, keittelin kahvia tai teetä ja lueskelin ennen kuin muut heräsivät.

Päivällä käytiin pikku retkillä lähiympäristössä. Niistä kirjoittelen lisää toisen kerran. Sanonpa vaan, että Savonranta on siitä hyvä paikka, että Savonlinna, Punkaharju, Kitee ja Kerimäki ovat kaikki sopivalla etäisyydellä päiväretkeä miettiessä.

Iltaisin sateen rummuttaessa kattoa saunottiin, syötiin, lueskeltiin, pelailtiin ja väriteltiin värityskirjaa. Minusta sateen ropina peltikattoa vasten on yksi ihanimmista asioista, joita tiedän. Ja kammottavan kuuman kesän jälkeen sai vihdoin vetää villasukat jalkaan. Ihanaa!

Lomalla ei karpata! Virhe: sitä tuli tungettua suuhunsa kaikkea munkkipossusta perunalastuihin. Mun paino ei ollut noussut enää viikon 20 jälkeen kiloakaan, nyt en enää uskalla mennä vaa'alle!
Iltasatu
Dobble

Tuossa yllä olevassa kuvassa olemme aloittelemassa Dobble-peliä. Suosittelen tätä ehdottomasti lapsiperheille, sillä nelivuotiaskin osaa pelata. Jokainen saa eteensä kortin, jossa on erilaisia kuvia. Keskelle käännetään yksi kortti ja pelaajien tehtävänä on mahdollisimman nopeasti löytää omaa korttia ja pinkan korttia yhdistävä kuvio. Se, joka hihkaisee kuvion nopeimmin saa kortin omaan pinoonsa päällimmäiseksi ja saa kääntää keskipinoon näkyviin uuden kortin. Näin jatketaan, kunnes pakka on mennyt. Eniten kortteja kerännyt tietysti voittaa.

Olin raahannut mukaan monta lautapeliä, että naperon nukahdettua voisimme sitten isännän kanssa viettää laatuaikaa niiden parissa. Mutta arvatkaa vaan, kuka nukahti ensimmäisenä... hemmetin hormonit!

Jos mökistä haluaa sanoa jotain negatiivista, niin valaistus sisällä oli vähän kehno. Siellä oli vain kaksi kattolamppua antamassa valoa. Yksi keittiössä ja toinen tuvassa. Ja kun pahaksi onneksi olin vielä unohtanut silmälasit kotiin, niin eihän tällä ikänäöllä kovin myöhään myöskään luettu. Isäntä pärjäsi jotenkin ilman lukulamppuakin.

Voisin todellakin vuokrata mökin uudestaankin. Rauhallinen paikka, kiva ranta ja se puusauna... Sopivan askeettinen tunnelma...

Tervetuloa sisälle!
Melko 70-lukulainen sisutus :D

Keittiössä oli kaikki tarpeellinen: astiat, uuni, liesi, jääkaappi, pakastin ja mikroaaltouuni. Hanasta tuli ainoastaan kylmää vettä, joten tiskivesi piti lämmittää. Mutta sehän on vain seikkailu. Saunassa sai sekoittaa vedet padasta ja käytössä oli vain ulkohuussi, mikä sekin muuten sopi tunnelmaan mutta näin loppuraskaudesta, kun vessassa on käytävä monta kertaa yössä ja polku sinne on pimeä, en ehkä ollut ihan niin innostunut...

Sanonpahan vaan, että oli kyllä ihanaa, kun sai olla hetken stressaamatta. Kotona on koko ajan sellainen tunne, että pitäisi valmistella asioita vauvan tuloa varten. Pitäisi maalata ja laittaa ja pestä pyykkiä ja siivota... Mökillä sai vain olla ilman huolen häivää. Voi kunpa elämä voisi aina olla tuollaista!

Mutta ratkaiskaapa nyt tämä polttava kysymys: kuuluuko mökin olla järven vai meren rannalla?

xoxo,

minä