Porvoo syöden ja juoden (ja sisustuksia ihaillen)

Kirjoittelin aiemmin meidän Porvoon reissusta ja pöyristyttävän huonosta kohtelusta, jota sain muuten ihanassa hotellissa. Kaikki muu reissussa meni kuitenkin aivan nappiin. Niin kuin ravintolavalinnat. Vinguin isännän mukaani kahvilaan, vaikka hän ei omien sanojensa mukaan olekaan kahvilaihminen. Lempparikahvilani sattuu vain sijaitsemaan Porvoossa. Paahtimossa on se hyvä puoli, että siellä on myös laaja valikoima alkoholeja, joilla houkutella edellä mainitun kaltainen ihmisolento mukaan. Tosin tämä ukkeli tyytyi nyt kuitenkin kahviin, aamupäivää kun vielä elettiin.

Minä rakastan Paahtimoa enimmäkseen siksi, että se on mun sisustusunelmani. Maskuliinista ja tehdastyylistä. Viihdyn punatiilten ja kattopalkkien keskellä. Toki sieltä saa myös erinomaista kahvia.

Runebergin torttuja - koska Porvoo

Olikos kahvista ennustaminen joku juttu? Miä nimittäin tiedän, mitä minä näen mun lattessa...

Koska tämän reissun viihdyke (sisustusliikkeiden kiertäminen, shoppailu) oli enimmäkseen suunnattu mulle, olin ehdottanut, että illallinen syötäisiin Meat Districtissä, joka olisi enemmän isännälle kohdistettu ravintola - itsehän olen siis kasvissyöjä. Myös Meat Districtissä silmä lepäsi sisustuksessa. Olin juuri selittänyt kotona isännälle, että haluaisin maalata eteisen ovet karmeineen mustaksi. Mutta koska en löytänyt netistä havainnollistavia kuvia, isäntä ei oikein saanut ideastani kiinni. Mutta täältäpä löytyi havainnollistamismatskua ihan livenä!

Ravintola oli aivan hotellimme vieressä. Itse asiassa niillä oli yhteinen sisäpiha. Niinpä täydellä vatsalla oli helppo vyöryä takaisin hotellihuoneeseen. Olen noudattanut orjallisen tarkasti vähähiilihydraattista ruokavaliota viime kuukaudet, kiitos raskausdiabeteksen ja holtittoman lihoamisen. Nyt päätimme kuitenkin, että on erityistilanne ja saa vähän herkutella. Päätimme syödä pitkän kaavan mukaan.

Tarjoilija tuli ehdottamaan olutta tai kuohuvaa. Minä tapuutin vatsaani ja sanoin, että tämä taitaa torpedoida sen suunnitelman. "Mutta meillä on kyllä myös alkoholitonta olutta ja alkoholitonta kuohuvaa!" No otetaanpa sitä kuohuvaa sitten....

Alkuruoaksi minä tilasin juustotarjottimen (daa!) ja isäntä leikkeleitä. En ole ikinä nähnyt isännän syövän oliiveita, kun pitää niitä jotenkin iljettävinä. Mutta maistettuaan yhden oliivin leikkelelautaselta, hän hotki loputkin ja kehui niiden makua. Olivatpa hyvässä marinadissa!

Pääruoaksi minulle löytyi arancineja, italialaisia risottopalloja. Ne olivat ehkä hieman kuivia. Italiassa syömissäni oli reilusti mozzarellaa sisällä ja siksi ne olivat minulle helpompia syödä. Kuivista ruoista en erityisemmin pidä, mutta onneksi palleroiden seurana oli munakoisopyrettä ja parmesankastiketta, joissa palloja sai kostutettua. Maut olivat kyllä ihan kohdillaan! Isäntä otti... no jotain lihaa!

Ja jälkiruoka... kuulkaa se vasta taivaallista oli! Punaviinimarjaparfait, fenkolisorbettia, keksimurua ja valkosuklaata. Ruokaorgasmi...

Ei TODELLAKAAN karppia...

Ravintolassa oli tosi söpöjä käsintehdyn näköisiä keraamisia astioita. Ja ihan mahtava palvelu. Ensin ihmettelin, kun vesilasit täytettiin, ettei pulloa jätetty pöytään. Mutta en tainnut kertaakaan saada vettäni juotua loppuun, kun joku oli jo täyttämässä lasin. Henkilökunta oli iloista ja ystävällistä.

Seuraavana päivänä oli tarkoitus käydä vielä lounaalla Porvoossa, mutta koska söimme aamiaista vasta yhdeksältä ja se oli todella hyvä ja täyttävä, emme olleet lainkaan nälkäisiä lounasaikaan. Saimme ystävältä suosituksen käydä Glassikossa. Täytyy testata se sitten seuraavalla reissulla! Minä puolestani olin ehdottanut zum Beispieliä, josta tykkään kovasti. Mutta isäntä sanoi, että hän ei siihen "hipsteripaikkaan" mene. Ruoka siellä on hänenkin mielestään hyvää, mutta tunnelma ilmeisesti väärä. Zum Beispielissä on muuten todella hyvää leipää!

Olisihan tuolla riittänyt ruokapaikkoja ja kahviloita pidemmäksikin reissuksi mutta ei makeaa mahan täydeltä!

Palaillaan ostosten merkeissä...

xoxo,

minä