Primadonnan hevonen

Yhdessä nettiryhmässä oli ilmoitus, että annetaan pois hevonen. Perheen poika ei halunnut leikkiä hepalla, koska se on tyttöjen lelu. Hihkaisin, että heppa saa muuttaa meille, sillä tiesin, että meidän taapero rakastaisi sitä ja ratsastaisi sillä mielellään.

Itse en ollut niinkään ihastunut sen ulkonäköön, joten sille tarvitsi tehdä jotain. Taaperolle se olisi kyllä kelvannut sellaisenaankin!

Ensimmäinen ajatukseni oli My Little Pony, teini oli jossakin vaiheessa fanaattinen MLP-fani. Mutta se oli tosiaan teinin juttu, taaperon juttu on muumit... No mutta hei!

Hänestä tuleekin Primadonnan hevonen!

Meillä oli onneksi kirjahyllyssä opus, josta sai inspiraatiokuvia...

Parasta Primadonnan hevosessa on mun mielestä noi korkkarijalat, harmi, että niitä ei mitenkään saa liitettyä tähän projektiin!
Tässä olivat sitten varmaan mun virikekuvat, kun turpa oli vähän alaspäin ja molemmat silmät samalla puolella päätä...
Muumisarjikset ovat ihan selkeästi aikuisille suunnattua luettavaa. Meidän isäntä on suuri fani!

Pistosahan sain lainaksi serkulta. Valkoista ulkokalusteisiin sopivaa maalia mulla oli jo valmiina. Ainoa mitä täytyi ostaa, oli pieni purkki mustaa, sekin irtosi alle kympillä. No ja uusi terä sahaan, kun olin yrittänyt sahata poikki ruuvia, jonka en tiennyt olevan hepan harjassa...

Hahmottelin liitutussilla pään ääriviivat ja ihan itte kuulkaas sahasin! (Se saattaa myös näkyä jäljestä...) Minähän en siis ole puutöitä tehnyt juuri koskaan. Ala-asteella olisin halunnut valita puukässän, mutta kaikki muut tytöt ottivat rättikässän, enkä uskaltanut olla erilainen. Yläasteelle tullessa olin päättänyt vihdoin oppia puutöiden salat, mutta ensimmäinen tutustumiskäynti puukässäluokkaan paljasti, että opettaja oli täysi sika: "No niin tytöt, tehdäänpäs paistinlasta, niin te naiset tiedätte, missä teidän paikkanne on!" Tällä tempperamentilla sitä saattaa nähdä vähän punaista noinkin sovinistisesta kommentista. Ja vaikka tein sairaan hienon paistinlastan, kärsin sitten yläasteen säärystimiä kutoen rättikässäluokassa. Tänä päivänä olisin voinut vaan kuvata tuon YouTubeen...

Tämän mallinen siitä sitten tuli!

Suoritettuani hepalle aivokirurgiaa aloin miettiä, oliko pyöreillä muodoilla ehkä joku tarkoitus... Olisiko tämä heppa leikeissä vaarallinen terävine kulmineen? Tarvitsisiko taapero kypärän ja suojalasit ratsastaessaan? No... ainakin se olisi nätti!

Sitten maalaushommiin. Ihmisen, joka haluaa kaiken heti ja nyt, on todella vaikeaa odottaa kuivumista 16 tuntia maalikerrosten välissä. Täällä on katseltu maalin kuivumista.

Keittiön siivoaminen on ollut viime viikkoina hankalaa, kun keittiössä on hevonen...

Olen ollut niin tolkuttoman innoissani tästä projektista, etten ole oikein halunnut tehdä mitään muuta. Töistä pääsyä odotti, että pääsee kotiin maalaamaan! Kaikki ajatukset pyörivät hepan valmistumisen ympärillä. Vaikka se on vähän kotikutoisen näköinen, olen ihan hirveän ylpeä hepasta! Ehkä paras tuunaukseni ikinä! Joko voin nyt palata normaaliin elämään, kun heppa on viimein valmis (metallinen jalka pitää vielä spraymaalata keväällä, kun sen voi tehdä ulkona) tai sitten sisälleni jää karmea aukko, kun ei ole mitään tuunausprojektia käynnissä.

Tuo vatsa näyttää kyllä niin epätasaiselta, että ehkä korjailen sitä...
"Miä rastastan!"
Primadonna ja heppa. (Tunika on Me&I:n)

En ehkä vielä lopeta pävätyötäni kuitenkaan, vaikka löysin itsestäni pienen puusepän! (Jeesushan oli myös rakennusmies, että teologia ja raksahommat sopivat kivasti yhteen)

xoxo,

minä