Retki kotinurkilla

Minä rakastan tätä nykyistä kotisaartani! Niinpä ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, kun haluaa lähteä retkelle... Meiltä löytyy retkipaikkoja! Vapaapäivän kunniaksi puin toppahousut jalkaan ja vein taaperon pulkkaretkelle lähipöpelikköön.

Tässä muutama kuva meidän talvipäivän retkestämme. Yleensä en pidä siitä, että maiseman pilaa jokin ihmisen tekemä. Mutta Kotkassa on pakko arvostaa ja rakastaa tehtaita. Ne ovat ne, mistä täällä leipä on saatu. Nykyisin se saadaan leipäjonosta, kun tehtaat on suljettu yksi toisensa jälkeen. Toivo Pekkanen kirjoitteli tehtaan varjossa, Junnu Vainio sai innoituksensa moniin sanoituksiin satamatyöstä. Ei ole Kotkaa ilman tehtaita. Siksi ne näyttävät silmiini jopa kauniilta.

 

Toiselta puolen saarta näkyy Kotka tehtaineen ja satamineen. Toiselta puolen Hamina ja Googlen tuulimyllyt. Minä olen onnellinen tässä välissä. Kotimatka on ihan varmasti kappale kauneinta Kotkaa ja pengertie on uskomattoman kaunis jokaisena vuodenaikana. Toivon, etten koskaan väsy ihailemaan sitä!

Rannasta löytyi rengaskiikku, jota erään piti päästä kokeilemaan...

Tässä puolestaan haetaan taas "vuoden äiti"-palkintoa... Montakohan kertaa tuo muksu putosi pulkasta? Käyhän muillekin näin?!

Kotoa lähtiessä ensimmäisenä käsiin osuivat viime vuonna Lapista ostetut tähtilapaset ja niistä muistin, että olin lapinmatkaa varten ostanut myös pienen termarin. Niinpä täytin sen lämpimällä (sokerittomalla) glögillä.

Ihanaa!

Rannassa ei oikein kasva havupuita. Keräsimme kuitenkin mukaan muutaman aika surullisen näköisen männynoksan.

Eikö tuo Mini rodinin Alaska Panda-haalari olekin maailman suloisin? Huppu kaipaisi tosin pesua...
Ai miten kiva? Not!

Kotiin päin tallustellessa tehtaan valot oli jo sytytetty.

Saatiin punaiset posket, havuja eteiseen ja pari valokuvaa. Ja glögiä, glögi on hyvää. Ja ulkona kaikki maistuu paremmalle!

Sitten kotiin, jota rakastan ainakin yhtä paljon, kuin sen ympäristöä...

Hauskaa iltaa!

xoxo,

minä