Riskillä

Kun on jäätävän kokoiset tissit, niin kuin mulla on, mekon löytäminen ei ole helppoa. Se ei ole helppoa tavallisesta liikkeestäkään, netistä tilaaminen taas on täysin arpapeliä. Vedin riskillä. Tilasin netistä.

Olin jo pitkään haaveillut Miss Windy Shopin Hepburn-mekosta, olkoonkin, että "Miss Windy" kuulostaa minusta naiselta, jolla on pahoja ilmavaivoja... ja kun tietoon tuli tilaisuus, johon tarvitsisi mekon, niin...

Kaikkihan tietävät, että Audrey Hepburn on maailman kaunein nainen (tietäväthän kaikki?)! Siis jos mekko on nimetty hänen mukaansa, eihän se voi olla huono!
 Olen melko skeptinen netistä tilaamista kohtaan, joten luin tarkkaan läpi kaikki kyseisen liikkeen arvostelut, selasin läpi heidän bloginsa ja instagraminsa - ja tulin siihen tulokseen, että tuotteet todennäköisesti näyttäisivät samalta kuin kuvassa. Kivaa oli myös se, että tuotekuvissa oli erikokoisia naisia. Eihän se kerro minulle mitään, että langanlaiha tissitön mallityyppi pukee haaveilemani mekon päällensä. Onneksi kuvissa oli myös tällaisia tyttöjä, kuin minä, joissa on jenkkakahva jos toinenkin, josta tarttua kiinni.

Jo aiemmin annoin isännän katsoa, että mikä mekko olisi mulle kiva. Yritti kaikkia yksivärisiä tai pallokuosisia. Olin kuitenkin kiintynyt omaan suosikkiini, vaikka ilmeisesti iso printti ei isännän silmää miellyttänyt. Mutta kun mekko tuli vielä alennukseen, niin olihan se sitten jo siirrettävä ostoskoriin. Toimitus oli tosi pikainen ja eilen töiden jälkeen pääsin jo avaamaan ihanaa pinkkiä laatikkoani... Tilaaminen oli vähemmän pelottavaa, kun sivuilla oli aika hyvät ohjeet siitä, mitkä mitat itsestä pitää ottaa ja miten ne suhteutuvat mekon kokoon.

Sieltä mekon alta paljastui vielä tilaamani pöyheä alushame:

Hell bunny? Saan identiteettikriisin!

Tämä mekko on siis pääsemässä ensi viikolla häihin. Meillä on taas tulossa neljien häiden kesä. Edellinen oli pari vuotta sitten. Siitä on ehkä juuri taloudellisesti selvitty... ei ole nimittäin häissä käyminen halpaa, kun pitää ostaa mekot ja asusteet ja lahjat ja matkat ja majoitus ja ja ja...

Kaikki kolmet muut häät ovat sotilashäitä, joka tarkoittaa sitä, että kun isännällä on upseerintamineet päällä, minun pitää olla nilkat peitettynä. Joten tämän yhden kerran, kun isäntä on siviileissä, mulla on lupa laittaa vähän lyhyempää päälle. Aion todellakin käyttää sen option!

Vaikka olen pappi, olen surkea etikettijutuissa. Taas unohtui, että pitäähän mulla olla jotain, jolla peittää olkapäät! Miss Windy Shopista olisi näköjään saanut boleroitakin. Onneksi kaapista löytyi tällainen vanha "bilebolero". Se on hautautunut kaappiin, kun tuo kiiltävä kangas ei taas välissä ollut muotia. Olisiko se taas bombereitten myötä in?

Mekko on minusta tosi kaunis! Mutta mistä tuo pullea tantta taas pyörähti valokuviin, kun peilistä katsoi viehkeä nuori nainen? Mun kamerassa on jotain vikaa! :D

 

Menikö överiksi?

 

Minusta tuntuu, että isäntä kuvasi tuota naapurin majakkaa eikä minua!!!

Huomasin, että tuo mekko sai minut keinahtelemaan naisellisemmin perustukkijätkäkävelyn sijaan. Nyt kun mulla on tää Hepburntyyli hallussa, pitäisikö lähteä lomalle Roomaan?

Rikoo on riskillä ruma, mutta tämä riskillä tilattu mekko on kaunis vähän riskimmälläkin... vai mitä mieltä olet?

Keinutaan!

xoxo,

minä