Ruoka ja juoma Unkarissa

Ennen matkaa selailin muutamaa matkablogia ja niiden päivityksiä Budapestistä. Yhdessä blogissa todettiin, ettei Unkari ole kasvissyöjälle tai laihduttajalle soveltuva matkakohde. Harmikseni minä olen molempia... Siinä kerrottiin myös, että unkarilainen keittiö tuntee tasan kaksi raaka-ainetta: lihan ja paprikan. Oman kokemukseni perusteella lisäisin vielä perunan, mutta muuten voin kyllä allekirjoittaa blogin kertomuksen.

Minä olen siis kasvissyöjä ja karppaaja. Kuvittelin, että joka paikasta saa ainakin salaattia, mutta tämäkin osoittautui vain osittain todeksi... Normaali-ihmiselle en missään nimessä suosittele lomalla laihduttamista, eihän siinä ole mitään järkeä, jos jää paikallisen keittiön herkut kokematta! Mutta minun suhtautumiseni ruokaan on niin ongelmallinen, että minun on helpompi väistellä tiettyjä ruoka-aineita, kuin käyttää niitä kohtuudella. Sokeri ja jauhot, nyt joitakin mainitakseni... Olen ruokaholisti. Se on sama kuin alkoholisti yrittäisi ottaa vain yhden oluen, se ei onnistu. Jos alan herkutella, putki kestää viikkoja, ehkä kuukausia ennen kuin näen taas jonkun kamalan valokuvan itsestäni, jossa kaksoisleuka ja allit kiinnittävät kaiken huomion ja palaan ehkä ruotuun. Olin siis päättänyt selviytyä reissusta vähillä hiilihydraateilla.

Lihansyöjälle hiilareiden vältteleminen olisi ollut helppoa. Annokset kun olivat tosiaan varsin lihaisia, eikä lihassa ole hiilareita. Lisukkeet (perunat, riisit yms.) tilataan useimmissa ravintoloissa erikseen, joten sikälikin olisi ollut helppoa välttää niitä - senkun jättää tilaamatta!

Ensimmäisessä paikassa, jossa kävimme syömässä, löysin listalta paistetut kasvikset. Se olikin ainoa kasvisruoka listalla, mutta innostuin ajatuksesta, että saisin lämmintä ruokaa. Tarjoilija sanoi pahoitellen, ettei heillä ollut lainkaan kasviksia. Mutta heiltä löytyisi paistettua juustoa. Tilasin sen. Sain kaksi leivitettyä juustopalaa. Enhän minä sitä leivitystä voinut syödä, joten rapsin sen irti ja siirsin isännän lautaselle. Isännän annos näytti jo valmiiksi sellaiselta suonet tukkoon annokselta, että ei mitään rajaa. Possuleike oli myös leivitetty, ja se ja perunat lilluivat ihan käsittämättömässä määrässä rasvaa. Mitään värikästä tai terveellistä ei lautasella ollut. Mun oli pakko mennä kaupan kautta hotellille, että sain kasviksia vatsaani.

Gödöllön junapysäkillä olevassa ravintolassa söin reissun ainoan lämpimän ruokani. Tomaattikeittoa. Isännän annoksessa oli erilaisia lihoja ja makkaroita ja perunaa. Tässä kävimme pariinkin otteeseen syömässä. Isäntä oli ihan unkarilaisen maustemaailman ystävä. Kotonakin se riehuu paprikamaustepurkin kanssa, kun minä suostun käyttämään paprikamaustetta ainoastaan, jos se on La Chinata paahdettua paprikajauhetta tai chilipaprikaa.

Leipäpalan keitossa jätin tietysti syömättä :D

Yhtenä päivänä käytiin hauskannäköisessä ravintolassa edellistä vastapäätä. Se hurmasi minut sisustuksellaan. Kulunutta punatiiltä, puupalkkeja, peikonlehtikuosia ja kauniita valaisimia. Täydellistä.

Isäntä tilasi kanaa gorgonzolakastikkeessa, minä löysin kaksi vaihtoehtoa: fetasalaatin tai vuohenjuustosalaatin. Tilasin jälkimmäisen, koska fetasalaatti alkaa jo tursuta korvista. Vuohenjuustohan on ihanaa paistettuna mutta...

...ei käynyt edes mielessä, että joku keksii paneroida vuohenjuuston. Tästä jauho ei irronnut, joten söin senkin. Pakko sanoa, etten ole koskaan syönyt pahaa vuohenjuustoa, ennen kuin nyt. Salaatti muuten oli todella hyvä. Siinä oli ihanan kirpeää rucolaa, makeita hedelmiä ja kaiken kruununa jotain, jonka tulkitsin karhunvatukkavinaigreteksi (nams ja slurps, ei siis muutenkaan ihan karppia). Olin odottanut, että vuohenjuusto olisi annoksen tähtipelaaja mutta se osoittautuikin heikoimmaksi lenkiksi.

Budapestissa tapahtui kuitenkin rimanalitus mun annoksissa. Löysin listalta vain lisukesalaatin ja lisukkeeksi tarkoitetut höyrytetyt kasvikset. Tilasin niitä molempia. Tarjoilija yritti kyllä ehdottaa minulle leivitettyjä sieniä tai leivitettyä juustoa. Unkarilaisten innokkuus leivittää ja uppopaistaa kaikki kävi ilmeisen selväksi. Sellaistahan rakastaisin, jos vain dieetti antaisi myöten... Höyrytetyt kasvikset kuulostivat hyvältä, mutta paljastuivat pakastekruunusekoitukseksi, joka oli pyöräytetty runsaassa voissa.

Kyseisen ravintolan pöydässä oli taivaallisen näköisiä juustorinkeleitä alkupaloiksi. Ihan melkein suutuin isännälle, kun tämä sanoi, ettei hänen tehnyt leipää mieli  ja rinkelit jäivät koskematta.

Isäntä oli tälläkin kertaa tyytyväinen annokseensa, kuten kaikilla muillakin kerroilla. Siinä meidän lähiravintolassa söin ehkä reissun parhaan makuisen annoksen, kun tilasin salaatin, jossa oli homejuustoa paistettua punasipulia ja tuoreita herkkusieniä, sekä paistettuja perunoita, jotka isäntä söi.

Mitä juomisiin tulee, niin kalja on halpaa! Niin halpaa, että pienen limpparin hinnalla saa ison oluen. Ja vesi maksaa saman verran. Eikä ollut lainkaan hullumpaa tuo unkarilainen Soproni...

Mitä kahvikulttuuriin tulee, niin kahvi tarkoittaa espressoa. Suomalaiselle, joka on tottunut juomaan kahvinsa muumimukista tai ämpäristä, ja joka käytännössä juo kahvia työkseen, kahvimukin koko oli järkytys. Yritin siemailla cappuccinoa, koska se on vähän pidempi kahvi, mutta kaipasin vahvaa makua ja tilailin sitten tuplaespressoja.

cappuccino autourheiluteemalla

Summa summarum, isäntä fanittaa unkarilaista keittiötä (=lihaa), minä puolestani olin helpottunut, kun pääsin reissun jälkeen appivanhemmille syömään "oikeaa" ruokaa. Jos näytin hotkivan, se johtui siitä, että olin ollut viikon ilman lämmintä ruokaa - ja kunnon kahvia!

Onko sulla kokemuksia unkarilaisesta keittiöstä? Mitä olisi kannattunut kokeilla? Yritin lahjoa isäntää tilaamaan jonkun perinteisen unkarilaisen jälkiruoan, että olisin nähnyt, mitä ne pitävät sisällään, mutta isäntä otti mieluummin jälkiruoaksi lisää kaljaa...

xoxo,

minä