Sunnuntaiajelulla

Metsänkylän Navetta Hämeenlinnassa. Ihan mahtava paikka! Ainoina miinuspuolina se, että se on auki vain sunnuntaisin ja varsin lyhyen aikaa. Ja se, että papeilla ei sunnuntaisin ole juuri koskaan vapaata. Ja että messun jälkeen ei enää ennätä.

Niinpä olin pitkään ja hartaudella suunnitellut Hämeenlinnan reissua sellaiseen vapaaseen viikonloppuun, joka myös isännällä oli vapaa, ja jolloin teini olisi minulla. Koulujenpäättäriviikonloppu.

Koulujen päättäripäivänä teini halusi lähteä Mansikkalahteen, mitä vähän kammoksuin, koska oma ysin päättäripäivä oli vielä verrattain tuoreessa muistissa. Ja jonkun nimeltä mainitsemattoman naispuolisen sukulaisen vastaava suoritus. Onneksi teini katkaisi tämän perinteen ja käyttäytyi mallikkaasti. Minun piti hakea teini lauantai-iltana Mansikasta. Ajoin auton poliisi-Maijan ohi parkkiin. Katselin, kun teini asteli autoa kohti ja samalla ikkunasta kuului koputus. Poliisisetähän se siellä. Avasin ikkunan ja luulin pääseväni puhaltamaan. Sen sijaan poliisi (joka mun mielikuvissani näyttää ihan Wallanderin Svartmanilta = universaali poliisityyppi?) kysyi:

"Onko sulla nastat alla?"
"On?", kysyin varovasti.
"Onko tää sun auto?"
"Ei." (Tästä vastauksesta olin varma)
"Kenen auto tää on?"
"Mun isännän..." Yritin hymyillä valloittavinta hymyäni. Todennäköisesti näytin taas siltä, että mulla on ilmavaivoja, koska sillä ei ollut mitään tehoa.

"Sano isännälle, että auto jää pihaan, jos ei jaksa renkaita vaihtaa!" Poliisi sanoi, että kun ajoin heidän ohitseen, nastojen äänen saattoi kuulla. Tilannetta ei auttanut lainkaan, kun yritin sanoa, että todennäköisemmin ääni kuului pakoputkesta, joka oli poikki. Poliisi näytti siltä, että minun olisi parasta tukkia turpani hyvän sään aikana, kun vielä saisin ajaa autolla kotiin. En päässyt siis edes vänkäämään siitä, että vielä pari päivää aiemmin oli satanut rakeita ja tie meille Tiutiseen on meren äärellä ja liukas.

Kotiin saapui verrattain kiukkuinen emäntä. Olin nimittäin pääsiäisestä saakka vinkunut, että ne renkaat pitäisi vaihtaa. Yksi miespuolinen työkaveri oli jopa raahannut tunkin töihin, että voisi hoitaa homman puolestani isännän ollessa metsäleirillä. Mutta kun ei ollut kesärenkaisiin sopivia pultteja!

Motonet, josta pultteja saisi, aukeaisi klo.11 sunnuntaina. Siitä ajaisi kotiin puoli tuntia, renkaiden vaihto veisi arviolta saman verran, Hämeenlinnaan ajaisi 2,5 tuntia ja Navetta menisi kiinni klo.15. Pitkään odotettu reissu oli menossa sivu suun! Ja minä kestän pettymyksiä vähän huonosti... Aloin siis mököttää ja odotin, että isäntä keksisi ratkaisun pulmaan. Aloimme kuumeisesti miettiä, mihin pultit olivat kadonneet ja lopulta selaamalla syksyn whappi-keskustelujamme arvoitus ratkesi. Ja pultit olivat takakontissa, eivät vain siellä, mistä isäntä oli niitä etsinyt. Matkaan siis päästiin. Ja hyvä niin, koska olen suoltanut monta kappaletta tekstiä, eikä vielä olla edes liikkeellä. Tämä vain kuvaamassa sitä, miten hankalat aukioloajat navetalla papin kannalta on!

Mutta perille löydettiin ja ensimmäisenä käytiin testaamassa Kahvila Leivintupa ja sen vessa, jonka narusta vedettävä pönttö herätti taaperossa ihmetystä.

Teini tilasi pannarin vaahterasiirapilla ja jäätelöllä. Annoskateuden välttämiseksi jouduin tilaamaan saman. Otettiin vielä sivupöydältä lisukkeeksi omenahilloa ja kermavaahtoa. Ihan pikkuisen hyvä pannari! Isäntä otti pannarin hillolla ja kermavaahdolla. Taapero söi muiden annoksista. Jos söisin lihaa, olisin kyllä ottanut salami-mozzarellapannarin, siitä lähti aivan taivaallinen tuoksu!

Kauniista ilmasta huolimatta kökötettiin sisällä, että sain kuvia kahvilan sisustuksesta...

Kahvin jälkeen menimme Domus Classicaan katselemaan uusvanhoja rakennustarvikkeita ja sieltä suuntasimme katsomaan alpakoita, aaseja ja lampaita. Ihan parasta, että lapsille on viihdettä siksi aikaa, kun äiti kiertelee itse navetassa!

Nää on ihan varmalla sukua dinosauruksille!
Tässä on kaksi samanluonteista tyyppiä, lammaskaan ei kestänyt, jos ei ollut koko ajan huomion keskipisteenä!
Tolle toiselle lampaalle on sanottu...

Navetta on mun aarreaittani... aarrenavettani? Vanhoja ikkunoita, ovia, jopa niitä putkiston osia, joista olen haaveillut rakentavani hyllyn...

Kierrätystiiliä! I'm loving it! <3
Tästä kierrätysnurkka kuntoon!

Eikö olekin ihana paikka?! Varaa joku sunnuntai kalenterista, peräkärry ja tukku rahaa ja käy paikanpäällä! (Eläimiä saa katsella ihan ilmaiseksi...)

xoxo,

minä

 

PS. Tässä kuva edelliseltä reissulta 3 vuoden takaa, kun teini oli vielä murkku, taapero vauva ja mulla punaiset hiukset...

Tekee mieli värjätä hiukset punaiseksi... estäkää mua!