Terveisiä Lappenrannasta!

Teini kävi kesällä Raamattuopiston riparin Ateenassa. Hän ei saanut leireilystä tarpeekseen, vaan ilmoittautui saman mestan jatkoriparille Vuokattiin. Vuokatti on melko kaukana Kotkasta, joten vuokrasin minulle ja taaperolle mökin viikonlopuksi sieltä. Yhden lomapäivän ja vapaan viikonlopun turvin oli siis tarkoitus siirtää teini leirille ja takaisin. Matkaan tuli tosin pari muuttujaa...

Kuten se, että edeltävällä viikolla minulla oli yksi hieman kehnompi päivä. Aamulla kotoa lähtiessä ulko-oven kahva jäi käteeni. Onneksi isännällä oli vapaapäivä ja sain jätettyä hänet korjaamaan ovea. Lähdin autolla pihasta. Kojelautaan tuli ilmoitus, että paksi on auki, kävin tyrkkäämässä sitä kiinni päin ja menin tyytyväisenä takaisin autoon. Sama toistui. Tällä kertaa päätin katsoa, mitä siellä välissä on. Isännän harmaa armeija-asun takki. Ja siinä oli nyt ammottava reikä hihassa, kiitos takaluukun kiinnihakkaamisen.

Menin sisälle ilmoittamaan isännälle, joka oli juuri saanut ovenkahvan paikalleen, että minulla oli lisää riemukkaita uutisia. Eipä siinä... Lähdin töihin. Pääsin kilometrin matkan eteenpäin, kunnes auto ilmoitti sähköviasta ja hyytyi keskelle risteystä. Eikä enää startannut. Paitsi sitten, kun soitin isännän paikalle apuun. Joskin seuraavalla ajoyrityksellä se hyytyi taas ja oli tällä kertaa hinattava korjaamolle. Tässä kohtaa olin jo varma, että yläkerta rankaisee minua viime aikojen toilailuistani...

Anyways, meidän auto oli seuraavat kolme viikkoa korjaamolla, niin kauan mekaanikoilla kesti keksiä, että joku oli laittanut sinne jotain lastutuksia... virittimen, joka esti sulakkeen toiminnan. Kuka hemmetti virittää farmariautoa??? Ongelmahan tässä on se, että Sotkamoon lähtöön oli auton hajoamisesta kaksi viikkoa. Eli omaa autoa en ehtinyt saamaan takaisin. Lähdimme siis laina-autolla, joka sattumoisin piti katsastaa juurikin samana päivänä, kun lähtisimme.

Toinen muuttuja oli se, että siskoni oli juuri tullut lomalle Suomeen Saksasta, jossa hän opiskelee. Tulin kutsuneeksi lähtöä edeltävänä päivänä hänet mukaan. Kokoonpano siis hieman muuttui...

Ilmoitin, että lähtisimme aikaisin aamulla. Isäni kysyi, että eikö auto pitänyt katsastaa. "Ei hätää, me katsastetaan se sitten matkalla!" minä huikkasin. Isä sanoi, että se oli huono idea, koska jos se narahtaisi katsastuksessa, uusintakatsastus piti tehdä samassa kottorissa. Hyvä ohje! Nimittäin luulen, että kun pikkuveljeni palasi Maltalta, hän ei olisi ihastunut, jos olisin kertonut, että hänen pitää lähteä Sotkamoon katsastamaan autonsa. Hylsy nimittäin tuli.: toinen takajarru... ja seisontajarrukin olisi tarkastettava.

Pitihän tämä meidän kaikkien ensimmäinen katsastuskokemus taltioida kameralle:

 

Me olemme levotonta porukkaa, joten ensimmäinen pysäys tehtiin jo ennen Lappeenrantaa, Salpa-asemalla.

 

 

Sukupolvien välinen kuilu näkyy siinä, että sillä välin, kun minä etsin geokätköjä, nuoremmat typyt jahtasivat Pokemoneja...

Kun vihdoin pääsimme Lappeenrantaan, oli kaikilla jo nälkä. Löysimme Kehruuhuone-nimisen paikan, joka oli minusta kauhean söpö, joten täytyihän siellä olla hyväää ruokaa! Ja jos ei olisi ollut, niin mitä väliä? Minä olin edelleen niin kovassa flunssassa, etten maistanut mitään. Ainakin leivonnaiset näyttivät supersuper-herkullisilta! Miksi, oi miksi, karppaan?

 

 

 

Menimme ulos syömään. Koska minä halusin. Muut eivät halunneet. Liikaa mehiläisiä kuulemma...

Siinä kohtaa olisi ollut järkevää jatkaa jo matkaa kohti Sotkamoa. Mutta koska minä satuin tietämään, että Lappeenrannassa on Riviera Maisonia myyvä liike, päätin etsiä sen ensin. Niinpä kävimme ihanassa Wanhan ajan sisustusliike K&K:ssa.

 

Mulla oli aivan minibudjetti matkalle, mutta jotain pientä oli kuitenkin kotiin tuotava. Niinpä ostin nämä sinkkikirjaimet koristamaan kylppäriä:

Taisivat maksaa 2,5 euroa/kirjain?

Kauppakeskuksesta löytyi toinen kiva kauppa (mikähän tämän nimi oli?). Siellä oli muun muassa Tine K:n laattoja:

 

Ja mikä parasta: Noa Noan lastenvaatteita. Pakko hakea taaperon jpululahjat tuolta! Luvassa pehmeitä paketteja!

 

Yksi tavoite jäi kuitenkin tällä pysäyksellä saavuttamatta. Meidän piti lavastaa tämä vuosia sitten Lappeenrannassa otettu kuva uudelleen:

 

Homma kaatui siihen, että emme päässeet yksimielisyyteen siitä, mistä kohtaa vallin päältä kuva on otettu ja siihen, että tajusimme, että taaperosta ei olisi käyttämään kameraa...

Tästä sitten jatkettiin kohti Sotkamoa. Hitaasti. Sisko ajoi. Minä ajoin takaisinpäin. Paljon npeammin.

Tälle reissulle näpyttelen sitten jatkoa, kunhan kerkeän... Nyt, hyvää yötä!

xoxo,

minä