Terveisiä Naantalista (sisustusunelmia)

Isäntä luki viikonloppuna mun blogia ja löysi joka ikisestä artikkelista kirjoitusvirheen. Pahimmillaan virhe oli lipsahtanut otsikkoon: "Terveisiä Lappenrannasta". Joten tässä sitten terveisiä Nantalista, tarkemmin Rmättylästä...

Meidän isäntä on kotoisin Rymättylästä, Naantalista. Yritämme käydä siellä niin usein kuin mahdollista, mutta kahden ihmisen epäsäännölliset työt tekevät siitä vähän haastavaa. Nyt syyskaudella löytyi yksi yhteinen viikonloppu, jolloin oli mahdollista matkustaa. Sinne siis...

Lempparipysähdyspaikkani Kotka-Naantali välillä on Kasvihuoneilmiö Sammatissa, jonka me kaikki tietysti tunnemme paremmin Elias Lönnrotin synnyinpaikkana. Tunnemmehan? Kaikki? (Minä tein koulussa kaikki mahdolliset kirjaesitelmät Kalevalasta...)

Kasvihuoneilmiö on kasvihuone täynnä sisutussälää, armeijan ylijäämätavaraa, leluja ja kirjoja. Siellä on pieni kahvila ja lounasravintola. Me ehdimme paikalle vielä lounasaikaan ja kun listalla oli lihapullien ja muusin lisäksi kasvisgratiinia, minäkin sain syödäkseni. Aion leikkiä, ettei gratiinissa ollut vehnäjauhoja...

Ruoan jälkeen kierreltiin ihastelemassa kauppaa.

Haluaisin tuollaisen metallisen tuulettimen. Kun meillä ei ole ilmalämpöpumppua, kesällä tuppaa tulemaan kuuma. Olen vaan joka kesä niin myöhässä ostoaikeissani, että kaikki kivat tuulettimet on jo viety ja joudumme pärjäämään taas yhden vuoden rumalla muovisella pinkillä tuulettimella...
Meillä on kotona muutama pienempi miinalamppu (nehän unohdin mun puolustusvoimasisustusesittelystäni...). Tuo iso olis pähee!
"Äiti, mitä näillä tehdään?" "Äiti ostetaan nää!" Ei ostettu...
Minä olen kaikenlaisten laatikoiden ystävä. Mitä kaikkea noista saisikaan aikaan!
Tuo rapu olisi minusta vaan niin ihana! Mutta sen hintalapusta pitäisi kyllä keskustella...
Apteekkipullot sen sijaan olivat edullisia, mutta mulla oli aikalailla nollabudjetti, joten ikkunaostoksilla oltiin. Rakkaat automme ovat vieneet 1100 euroa korjauskuluina kuukauden sisään ja toinen autoista jäi taas tien varteen liikuttuaan 300 metriä korjaamolta... Lisää kustannuksia on siis luvassa!
Muutakin lasitavaraa oli tarjolla.

Rymättylässä käydessä minulla on muutamia paikkoja, joissa pyrin käymään. Living Deauville Naantalissa, mutta se oli jouluvalmistelujen takia kiinni, Vanha Vanto Raisiossa, mutta sinne isäntä ei suostunut lähtemään ja Loviisan Aitta Ruskossa.

 Kun kuulin ensimmäistä kertaa Loviisan Aitasta, luuin että se on Loviisassa ja ehdin jo innostua. Mutta sitten selvisi, että se onkin Turussa. No, onneksi minulla on nyt suhteita sinne suunnalle...

Loviisan Aittaan kuulu iso navetta/aarreaitta täynnä ihanuuksia, omakotitalo, jossa on outlet-myymälä ja siilo, joka on täynnä Riviera Maisonia. Kierrän ne aina edellämainitussa järjestyksessä. Paras viimeiseksi?

Tässä alkuun kuvia navetasta:

Ehdottomana jouluihmisenä (no haloo, olen kirkolla töissä) nautin suunnattomasti joulun tunnelmasta...
Nämä joulupallot miä haluaisin. Siunaa koko maailmaa ja silleen...

Olisin löytänyt itselleni vaikka mitä joululahjojakin... Miksi itselle on niin paljon helpompi ostaa, kuin muille?

Näitä Lene Bjerren hopeanvärisiä ihanuuksia toivon yläkerran vessalle joululahjaksi... :D
Olisi löytynyt myös uusia osia mun Bruka Design-kokoelmaani. Kauniita ovat, vaikkakaan en tiedä, missä tilanteessa suolaa ja pippuria säilytetään noin... tai mikä munakuppien funktio on ylipäänsä.
Mittakannutkin olivat kivoja...

Sitten kuvia siilosta, RM-taivaasta. Joskin vähän puolueellisesti on pakko sanoa, että Karhulan PPs Decore on vielä ihanampi!

Oli sitä joulua aistittavissa RM-puolellakin...

Skeittaava hevonen maksaa muistaakseni lähemmäs pari tonnia. Kuka tykkää mistäkin...

Siilosta olisinkin ehkä halunnut vain kaiken... paitsi plyyshiomenan. Se on taas joku RM-suunnittelijoiden aivopieru. Joka mallistossa on joku ihan kamala juttu. Ja se omppu on se tässä mallistossa!

Tässä itse postauksessa ei olla oikeastaan lainkaan Naantalissa, että sikäli hirveän osuva otsikko. Kerron nyt kuitenkin, että taaperon mumma ja pappa taas meitä hemmottelivat monin lahjoin ja kotiintuomisin. Taaperon ehdoton lemppari niistä on tämä Jeanne d'Arc Livingin mekko, jota en nyt kolmeen päivään ole saanut pois taaperon päältä kuin muutamiksi hetkiksi peseytymistä ja nukkumsta varten.

Teini sanoi lapsena, että äiti, minä en ole prinsessa, minä olen merirosvo. Että kai tämä prinsessan äitinä oleminen on ihan kivaa vaihtelua...

Kiitos taas mummalle ja papalle kestityksestä ja lahjuksista!

xoxo,

minä