Tunnelmakuvia Porvoosta

Isännän kanssa kiertelimme päiväsaikaan Porvoon viehättäviä katuja ja kapeita kujia...

Isäntää mun jatkuva kamera kädessä härvääminen taitaa ärsyttää... "Miksi siä otat TAAS tuosta kirkosta kuvia? Sulla on siitä jo sata kuvaa ennestään!"

No A.) Kirkot ovat aina kauniita. ...odotas, eivät olekaan! Muistin juuri Kouvolan keskuskirkon. Mutta siis lähes poikkeuksetta. Ja B.) Porvoon tuomiokirkko on minulle tärkeä paikka, koska esikoiseni on kastettu siellä. Siispä räps, räps vaan. 

Opin samalla reissulla, että hieno keltainen kivirakennus on Porvoon hiippakunnan tuomiokapituli. Kyllä tuolla kävisi nuhdeltavana ihan mielellään! Jag borde vara svensktalande! Mikkelin tuomiokapituli nimittäin on melko vaatimattoman näköinen...

Niin romanttisella tuulella isäntä ei kuitenkaan ollut, että olisi illan MM-jalkapallo-otteluiden jälkeen halunnut vielä lähteä kanssani iltakävelylle. Minä halusin kuvata sen kaikista ikonisimman porvoolaismaiseman, nimittäin rantamakasiinit. Kysyin haittaisiko, jos kävisin yksin kuvaamassa. Ei haitannut. Isäntä keskittyi kirjaansa ja minä näin ehkä kauneimman auringonlaskun ikinä!

Kännykkäkamera ei alkuunkaan tee oikeutta taivaan kaikille väreille!

Oli omituista kävellä vanhan kaupungin tyhjien katujen läpi. Turistit olivat kaikonneet. Viimeksi olen tainnut kokea tämän opiskeluaikana Porvoossa, kun Giggling Marlin'in pilkun jälkeen ryömimme snägärin kautta Anskun kämpille vanhan kaupungin laidalle. Itse kun en jaksanut/uskaltanut lähteä kotiin Gammelbackaan keskellä yötä. (Ensimmäisen lukion jälkeisen vuoden vietin siis taloutta ja hallintoa opiskellen Porvoossa...)

Raatihuoneen portaista tulevat edelleen Porvoon Helian fuksiaiset elävästi mieleen... :D

Seuraavana aamuna sain taas seuraa retkilleni. Minä olen museoiden suurkuluttaja mutta isäntä ei oikein innostunut Porvoon museotarjonnasta, eikä suostunut lähtemään katsomaan vaikkapa J.L.Runebergin kotia. Ei vaikka kerroin, että siellä on Fredrika Runebergin itsensä kasvattama sitruunamelissa! Ihme homma... :D

Lelumuseoon sain isännän kuitenkin raahattua. Siellä ei käy museokortti, mutta ei se mitään. Muutaman euron sisäänpääsy ei lompakkoa paljon kevennä ja sen maksaa mielellään yksityisen museon tukemiseksi!

Museon pitäjä oli todella mukava (ihana kontrasti hotellissa saadulle kohtelulle!). Kerroin, että olin itsekin unelmoinut lelumuseon perustamisesta silloin, kun minulla vielä oli Suomen suurin Star Wars-lelujen kokoelma. Hän totesi, että hyvä kun luovuit siitä haaveesta, ei tällä elä. Eipähän tarvitse jossitella...

Muumeja!
Kuvasinkohan miä leluja vai tuota komistusta?
hunajata...

Sitten pitäisi ehkä kirjoittaa sata juttua Ahvenanmaasta ennen kuin ensi viikolla lennän Amsterdamiin ja saan lisää jutun aihetta. Kotonakin olisi sisustusjuttu jos toinenkin, josta raportoida... Kuka voisi kellot seisauttaa?

xoxo,

minä