Turvallisesti ja hauskasti!

*kaupallinen yhteistyö Vinkeen kanssa*

Minä en ole ostanut lapsilleni heijastin-/huomioliivejä äärimmäisen pinnallisesta syystä: minusta ne ovat rumia. Tiedättehän... ne keltaiset tai oranssit raksaliivit.

Meidän saaressa on varsin monta valaisematonta tietä. Ja kävelytie saaresta pois on vasta valmisteilla. Jos mielii kävellä pois saaresta, täytyy kulkea autotien reunaa. Ja tie on kapea, sillä toisella laidalla on kaide ja meri, toisella oja. Havaitsin, että saari ilman huomioliivejä on surmanloukku. Päädyin siihen, että on tärkeämpää, että lapset ovat hengissä kuin tyylikkäitä.

Niinpä alistuin kohtalooni ja kirjoitin googleen "lasten huomioliivi" ja odotin näkeväni kuvia keltaisista ja oransseista raksaliiveistä. Mutta sitten löysinkin jotain ihan muuta...

Klikkasin auki Vinkeen nettisivut ja löysin läjäpäin hauskoja liivejä eri kuvilla. Otin yhteyttä ja kysyin, olisiko kiinnostusta blogiyhteistyöhön. Halusin jakaa tämän tiedon kaikille, sillä itse en ollut lainkaan tietoinen, että heijastinliivejä saa myös hauskoina ja söpöinä! Ja jos minä en tiennyt, siellä ruudun takanakin täytyy olla joku, joka ei ole tätä ilosanomaa vielä kuullut... Enää ei tarvitse valita turvallisen ja tyylikkään välillä, vaan voi saada molemmat.

Niinpä siinä sitten jouduttiin isännän kanssa sen vaikean tehtävän eteen, että piti valita kivoin liivi. Niitä vaihtoehtoja kun oli niin monta. Kumpikaan ei olisi osannut päättää mutta kun isännän lempparit olivat panda ja mäyrä ja mun mäyrä ja jääkarhu, niin mäyrä tuntui luontevalta valinnalta. Värivaihtoehdoistakin oltiin samaa mieltä. Kiva, että tuli hankittua tällainen neutraalin värinen liivi. Kun napero kasvaa siitä ulos, se menee vielä pikku-ukolle.

Koska liivi saapui postissa jouluviikolla, kietaisin sen lahjapakettiin ja pukki toimitti sen perille. Vähän jännitti, arvostaisiko napero heijastinliiviä joululahjana mutta huoli oli turha, sillä tyttö hihkaisi: "Ihana!" kuoriessaan liivin kääreistään.

Itse asiassa napero oli niin ihastunut, että halusi laittaa heijastinliivin päälle myös mennessään takapihalle leikkimään. En viitsinyt kieltää, vaikka todennäköisyys tulla auton töytäisemäksi aidatulla takapihalla on äärimmäisen pieni. Viimeksi tänään muksu kysyi, voisiko mennä päiväkotiin omassa liivissään. Yritin selittää, että päiväkodilla on omat liivit...

Paitsi, että liivit ovat hauskoja, myös vinkeen tarina on hauska:

Tarina kertoo pienestä miehestä, joka eräänä pimeänä syksyisenä iltana oli lähdössä äidin kanssa ulos. Yht’äkkiä poika ilmoitti kovaan ääneen: -Äiti! En minä halua leikkiä aina rakennusmiestä! Minä olen rohkea ritari ja lähden ihan yksin seikkailemaan ja jahtaamaan lohikäärmeitä; sellaisia hurjia tultasyökseviä hirviöitä, jotka syövät pieniä tyttöjä aamupalaksi. Ja äiti – sinä saat jäädä kotiin.

Vinkee.fi

Taisi äiti sitten kuitenkin ryhtyä toimintaan...

Sattuipa muuten aivan ihana talvipäivä, kun kävimme ottamassa kuvia liivistä... ja maisemasta. Ja nämä kuvat ovat siis maailman ihanimmalta kotisaarelta Kotkan Tiutisesta...

Pysykäähän turvassa!

xoxo,

minä