Vaikeuksien kautta voittoon

Meidän taapero vietti heinäkuun alkupuolta papan ja hammun (=fammu) hoivissa Naantalin Rymättylässä, jotta me säästäisimme heinäkuun tarhamaksuissa. Kätevä puoli urassa puolustusvoimissa on se, että pääsee aikaisin eläkkeelle ja ehtii tekemään kaikenlaista - niin kuin vahtimaan lapsenlastaan.

Kun sain kesän viimeisen riparin pakettiin, lähdimme hakemaan taaperoa takaisin - ja tuhlaamaan mun synttärilahjaksi saamaani 100 euron lahjakorttia Living Deauvilleen. Ekana mentiin tietysti sisustuskauppaan, ettei se ehtisi menemään kiinni. Ja löysinkin jotain aivan upeaa, jota esittelen kohta alempana, kunhan kerron, millaisia haasteita sen kotiintuominen aiheutti...

Living Deauvillestä sitten äkkiä Rymättylään, mieli paloi jo halimaan ja pussailemaan jälkikasvua...

Ja tulin sitten samassa hötäkässä saaneeksi hellyyttä joltain muultakin...

EI KIELTÄ!

Pappa syötti meidät hyvin ja lähdimme suuntaamaan takaisin kohti Kotkaa kunnes...

#¤%&¤##!!!

Isäntä oli valittanut koko menomatkan, että auto täristää kovasti. Kehotin menemään lähimmälle huoltoasemalle tarkistamaan rengaspaineet, mutta mitäpä sitä turhia... Tärinä jatkui paluumatkalla. Sitten alkoi kuulua aivan jäätävää ääntä, ihan kuin hävittäjä olisi lentänyt suoraan yli. "Nyt alkoi kuulua aika jännää ääntä...", minä sanoin, enkä tiedä, tajusinko edes, että se kuuluu meidän autosta ennen kuin katsoin ulos ikkunasta ja näin sinkoilevia pieniä mustia kuminkappaleita. "Jaahas, meiltä taisi puhjeta rengas", totesin ja isäntä ajoi tien sivuun. Onneksi poksahdus ei ollut sen dramaattisempi ja vaikuttanut ohjaukseen!

Mitäs sitten? Vaihtoehdot olivat varmaan soittaa papalle tai soittaa tiepalveluun. (Viimeksi kun olen soittanut tiepalveluun meidän äidin auto roikkui kallion reunalla äiskän karkean virhearvion johdosta). Nyt päätettiin soittaa ensin papalle. Ja ihana pappa lupasi tulla oitis apuun! Hänellä on myös mersu, saimme lainata yhtä sen talvirenkaista paluumatkan ajaksi. Kätevä puoli urassa puolustusvoimissa on se, että pääsee aikaisin eläkkeelle ja ehtii tekemään kaikenlaista - niin kuin pelastamaan poikansa rengasrikosta.

Olimme kuitenkin ehtineet jo aika kauas Rymättylästä - jonnekin Salon ja Lohjan välimaastoon, joten odottelemista oli hetki. Kun isäntä lähti viemään varoituskolmiota sopivalle etäisyydelle autosta, minä päätin, että autossa ei olisi turvallista odotella pelastajaa, jos joku vaikka sittenkin ajaisi sen perään. Niinpä siirsin taaperon rinteeseen. Ja siellä sitten keksittiin kaikenlaista viihdykettä... niin kuin delfien (=selfie) ottamista ja kallion kaivertamista kivellä... isäntäkin liittyi seuraan, niin saatiin viettää laatuaikaa perheen kesken - no teini nyt puuttui tietysti joukosta.

Sitten pappa saapuikin ja pojat vaihtoivat renkaan... ja mun aarteiden, elävien ja elottomien, kotiinvieminen sai jatkua!

Ja siitä päästäänkin sitten asiaan. Eli tässä se minun Living Deauvillessä tekemäni löytö. Hinta 149,9 - eli vähän piti laittaa lisää rahaa tiskiin - mutta olen valtavan tyytyväinen!

Viinilasitelineen somistus on kokeiluluontoinen. Löin sen päälle vain jotain random-sälää. Star Wars-fanituksen halusin tuoda siihenkin ja soviteltuani erinäisiä leluja telineeseen, päädyin ainakin toistaiseksi AT-ST-kävelijään.

Telineen alle tulee mun keittiösaarekkeeni. Muistattehan mun keittiösaarekeprojektin? No se on edennyt melko hitaasti ja tällä hetkellä saareke näyttää tältä (laatikot on irrotetu maalauksen ajaksi, pöytälevy puuttuu edelleen...)

Isäntä sanoi, että lasiteline jakaa tilaa, tuntuu, kuin keittiö olisi nyt olohuoneesta irrallinen huone. En tiedä, onko se hänen päässään positiivinen vai negatiivinen juttu, mutta itse tykkään lasitelineestä todella paljon. Ja vielä enemmän sitten, kun sen alla on valmis saareke.

Mitäs sanotte? Hitti vai huti?

xoxo,

minä