Vanhan myyntitiskin uusi elämä - vol.2

Marraskuussa sain vihdoin keittiösaarekkeen kasaan. Ihan muutamaa päivää sen jälkeen meillä kävi se vesivahinko ja paskavesi viuhui saarekkeen ja lavuaarin väliseltä alueelta kattoa keittiön lattialle, täpärästi väistäen kaikki kalusteet. Luojalle kiitos siitä! Olisin ehkä kevyesti kettuuntunut, jos uusi keittiösaareke olisi pitänyt saman tien raahata kaatopaikalle.

Nyt kun kattolaudat, -villat, sun muut on vaihdettu, katto maalattu ja muut remppa-asiat hoidettu, voin vihdoin julkaista kuvia uudistetusta saarekkeesta (Videota ehdin ottaa ennen vahinkoa ja joulukuussa julkaisin youtubessa sairaan nolon keittiövideon).

Muistin virkistämiseksi lähtötilanteesta kuvamatskua täällä.

Mulla oli myös kaikki välivaiheet dokumentoituna, mutta kun mulla on "hieman" ollut tätä epäonnea viime aikoina, niin ulkoinen kovalevy, jolle kuvat olin tallentanut, sanoi sopimuksensa irti, joten niitä emme nyt sitten ikävä kyllä näe!

 

Kevään jälkeen suunnitelmat vähän muuttuivat. Minä pääsin yllättäen kouluun ja tulot vähenivät sen myötä huomattavasti. (Eikä papin palkkakaan koulutukseen ja ilta-/viikonlopputöihin nähden mitenkään häävi ole...) Niinpä en todellakaan teettänyt pöytälevyä mittojen mukaan, vaan etsin ilmaisen levyn.

Sellainen sattui kohdalle, kun ihana Aino-Kaisa naapurista ja naapuriblogista tarjosi meidän saaren Facebook-ryhmässä vanhaa ruokapöytää halukkaille ottajille. Käsi pystyyn ja äkkiä, tämä säästöhaukka näki tilaisuutensa koittaneen! Ja jos vain voisitte nähdä kuvan pöydästä, tietäisitte, millaisen muutoksen se läpikävi! Isäntä pyöritteli silmiään, kun auttoi minua kantamaan kulmista pyöristetyn valkoisen pöytälevyn sisälle ja minä sanoin, että haluaisin hänen sirkkelöivän sen minulle suorakaiteen muotoon - hoitaisin kyllä itse hiomisen ja vahauksen.

Hiominen oli ihan jäätävän ikävää puuhaa. Vaikka maalikerrokset irtosivat kiltisti, niin pintaan taisi jäädä oksalakkaa tai jotakin satunnaisiin oksan kohtiin ja ne kiiltävät vahan alta ja näyttävät siltä, kuin pöytälevyssä olisi rasvatahroja. Olkoon, kun en vaan saanut niitä hiottua pois...

Vahana käytin Osmo Colorin Mäntyä. Muut keittiön tasot on vahattu samaisen merkin Pyökillä, mutta koska pyökkiä ei ilmeisesti enää ole saatavilla, yritin valita mahdollisimman samankaltaisen värin.

 

Muutamia kriittisiä virheitä saarekkeen kasaamisessa tapahtui: maalasin nimittäin vitriinilaatikot vahingossa umpeen. Hups. Ne saa auki enää kirveellä. Kaksi saarekkeen tavallista laatikkoa ovat käytössä, niiden sisuksiin sukelsivat meidän muumimukit.

Vitriinipuoli toimii nyt sitten mun "museona", kun vitriinilaatikoita ei kerran voi käyttää minkään tarpeellisen säilyttämiseen.

Vanhat apteekkikyltit löysin Kouvolan taidemuseo Poikilon museokaupasta. Uskalsin sijoittaa neljään, joten vain keskimmäisessä rivissä on kyltit. Avohyllyillä säilytän RM-lautasia sun muuta.

Ripustustanko saarekkeen sivusta vielä puuttuu... mutta saanpahan sitten syyn uuteen päivitykseen, kun sellaisen saan hankittua.

Laitetaan mukaan vielä muutama kuva saarekkeen elinympäristöstä...

Minä rakastan tätä saareketta (Ja vihaan keittiön lattiaa) Mun mielestä me todellakin onnistuimme isännän kanssa tuunaamaan meidän keittiöön sopivan saarekkeen. Tämä on yksi niistä paremmista tuunauksista...

Mitäs te tykkäätte?

xoxo,

minä