Vapputroopereita sun muuta...

Minä en erityisemmin välitä vapusta... tai uudesta vuodesta. Molemmista minulla on traumaattinen lapsuudenkokemus, eivätkä kummatkaan ole erityisen kirkollisia juhlia, että olisin niistä kiinnostunut.

Vappua en itse asiassa pitkään viettänyt ollenkaan. Ollessani 13-vuotias menetin nimittäin vappupäivänä suurimman sankarini. Niinpä tänäänkin heti herättyäni sytytin kynttilän Ayrton Sennan muistolle.

Eksä maalautti mulle joskus joululahjaksi mopokypärän vastaamaan Sennan kypärää. Ihana lahja, josta olen ikuisesti kiitollinen!

Miten ihmeessä Sennan kuolemasta voi olla jo 23 vuotta? Muistan sen kuin eilisen. Miten olin mummolassa askarrellut kannatuskyltin idolilleni ja liimautunut ruudun ääreen Imolan GP:n alkaessa. Sen mitättömän näköisen onnettomuuden ja ne loputtomalta tuntuvat sekunnit, kun odotin Sennan nousevan autostaan. Sen oksetuksen tunteen, kun tajusin, että kaikki ei ole hyvin. Ne piinaavat tunnit, kun odotettiin tietoa Sennan tilasta. Kotimatkan mummolasta, kun radiossa soi Teuvo, maanteiden kuningas ja minä purskahdin itkuun. Kotiin päästyä uutisen, jossa kerrottiin, että Senna oli sairaalassa julistettu aivokuolleeksi ja itseni kysymässä isältä, että voihan siitä vielä selvitä...

Niin, minä en perusta vapusta ja varmaan siksi osittain unohdin sen tänä vuonna. Havahduin pari päivää sitten siihen, että karppisimaa pitäisi varmaan valmistaa. Eihän se ihan valmiiksi ehtinyt...

Rusinat killuvat visusti pohjassa... :D

 

Tavallista simaa en tänä vuonna edes viitsinyt tehdä, kun ei sitä kukaan juonut viime vuonna. Olin visusti päättänyt, että en tänä vuonna tekisi karppimunkkeja, koska viime vuonna tein Yesdelin ohjeella ja ne maistuvat ihan kamalalle - tosi kuivalle. Sitten kuitenkin sain päähäni yrittää tehdä oman versioni karppimunkeista. Tekisin vain tavallisen munkkitaikinan, jossa korvaisin vehnäjauhot kookos- ja soijajauhoilla. Odotukset olivat korkealla, kun taikina maistui hyvältä... mutta voin kertoa, että käytännössä homma ei toiminut. Laitoin kuumaan kookosrasvaan palasen taikinaa testatakseni, oliko se sopivan lämpöistä. Kun kurkistin kohta kattilaan, palasesta ei näkynyt jälkeäkään. Laitoin vähän isomman palan ja seurasin, miten se hajosi atomeiksi rasvassa. Jaahas...

Koska minulla on perinteenä ottaa juhlastressi ja jossain kohtaa romahtaa, kun asiat eivät suju toivotulla tavalla, niin tässä kohtaa se sitten tapahtui. Isäntä huomasi niiskutukseni ja etsi netistä toisen karppimunkkien ohjeen, jossa oli käytetty nimenomaan kookosjauhoja, ja laittoi hihat heilumaan. Leipoi kuulemma ensimmäistä kertaa yläasteen köksäntuntien jälkeen! Ihan putkeen ei versio kakkonenkaan mennyt. Ohjeen mukaan taikinasta piti tulla kiinteä pallo. Se jäi kuitenkin litkuksi ja siitä oli mahdotonta leipoa rinkuloita. Niinpä heitimme rasvaan vain epämääräisiä könttejä. Ei mitenkään kauniita, mutta parempia, kuin ne mantelijauhomunkit...

Karppimunkkeja karppisokerissa... saattoivat palaa pinnasta ja jäädä raa'aksi sisältä

Kun isäntä leipoi, minä koristelin taloa. Olin raahannut taaperolle Stormtrooper-foliopallon Citymarketista ja siitä se vappuidea sitten lähti. Itse asiassa yritin korvata taaperolle, että olin kokonaan perjantaina unohtanut päiväkodin vappunaamiaiset...

Isäntä puhalsi valkoisia ilmapalloja ja minä piirsin niille tussilla Stormtrooper-naamat. Sitten askartelin pieniä paperipusseja samalla kuvalla. Haimme taaperon kanssa kaupasta mustavalkoisia irtokarkkeja isännän ja taaperon pusseihin (teini viettää vappua isällään), minun pussissani oli suolapähkinöitä... joiden rasva hikoilee paperin läpi

Onneksi meidät oli kutsuttu mun vanhemmille syömään, niin päästiin munkinkäryä karkuun ja syömään onnistunutta ruokaa. Isä oli tehnyt mun lemppariruokaa, grillattuja munakoisoja. Se on muuten ohje, joka mun on pakko jakaa täällä jossakin kohtaa!

Muutenkin pöytä notkui ihanuuksia, vaikka sitä ei tästä kuvasta huomaa. Nappasin otoksen ennen kuin äiti ehti täyttää pöydän herkuilla...

Ja mikä parasta, taapero halusi jäädä mummin ja vaarin luokse hoitoon. Me päästiin isännän kanssa pitkästä aikaa viettämään kahdestaan aikaa. Ja minä saan olla huomenna aamupäivän ihan yksin, jei!

Mitenkäs teidän vappu?

xoxo,

minä