Verhoja vaille valmis? Vierashuoneesta vauvan huoneeksi...

Täällä kirjoittelinkin jo vauvanhuoneen laminaatin maalaamisesta ja seinän tapetoinnista. Nyt on aika esitellä huone sisustettuna. Verhot täältä vielä puuttuu. Tilaan varmaan henkkamaukalta harmaat pellavaverhot. Mutta jospa öh... maksaisin ensin H&M-tilini tyhjäksi. :D

Tämän huoneen funktio oli siis alkujaan toimia mun pukeutumishuoneenani. Kaksi isoa vaatekaappia ovat täynnä mun vaatteita, koko perheen ulkoiluvaatteita, liinavaatteita ja pyyhkeitä. Sittemmin siitä tehtiin samaan aikaan palveleva vierashuone ja nyt se saa toimia meidän pikku-ukon ensihuoneena. Kun äijä kasvaa leikki-ikään aion siirtää hänet yläkertaan teinin huoneeseen. Teini saa sitten käyttöönsä tämän huoneen, silloin harvoin, kun kotona käy. Teinihän opiskelee nyt jo Torkkelin lukiossa Helsingissä ja käy meillä kotona vain joka toinen viikonloppu ja lomilla.

Maton ostin kesälomareissulla Hollannista Almeren Riviera Maison-myymälästä 70%:n alesta. Lentsikka tuli Living Deauvillestä Naantalista mun appivanhemmilta synttärilahjaksi saamallani lahjakortilla

Yläkerrassa pikku-ukolla on sitten tulevaisuudessa tilaa leikkiä ja temmeltää naperon kanssa mutta ensihuoneen on varmaan järkevää olla samassa kerroksessa meidän vanhusten kanssa. Meidän makkariin vauvansänky ei kerta kaikkiaan mahdu, joten koitetaan nyt sitten nukuttamista omassa huoneessaan.

"Mitä se edes tekee sängyllä, kun se kuitenkin nukkuu meidän välissä?", kysyi isäntä.

Olen ihan rakastunut tuon nurkassa näkyvän vanhan puulaatikon väriin! Se on löytö Wanha Nestori-kirppikseltä Maskusta.

Sängyn ostaminen oli ehkä stressaavin hankinta ikinä! Mun porukathan olivat luvanneet hankkia pikku-ukolle RM:n pinnasängyn. Mutta se poistui kesällä myynnistä ja vaikka sitä metsästettiin Hollantia myöten, niin meitä ei onnistanut. Aloimme katselemaan Hollantilaisia vaihtoehtoja mutta sitten näin yhdellä IG-tilillä kuvan Haminan rakennuspuodista ja siellä olevasta aivan ihanasta vanhasta rautasängystä.

Menimme mun vanhempien, isännän ja naperon kanssa sitä katsomaan mutta harmikseni sängyssä oli kyltti "ei myytävänä". Äiti meni kuitenkin neuvottelemaan hinnasta ja kaupan nainen sanoi jo, että jos nyt 600 euroa maksatte, niin sitten. Äiti tuli takaisin muun porukan luo ja isä lupasi avata kukkaron nyörit. Mutta kun menimme kassalle sanomaan, että joo, me otetaan se, ei myyntihalukkuutta enää löytynytkään. Ihme härnäystä! Tässä kohtaa mun mielialat olivat masennuksen takia matalimmillaan ja tuntui, että taivas putoaa niskaan, kun pikku-ukolle ei ole sänkyään ja mistään ei löydy mieleistä.

Silloin isäntä otti älypuhelimen taitaviin käsiinsä ja googletti mulle rautasängyn. Luoja tietää, että olin kyllä käynyt läpi torin ja huuto.netin ja kaikilla mahdollisilla hakusanoilla. Minusta yritys oli tuhoon tuomittu. Mutta niin vaan isännän onnistui kaivaa Lundagårdin sivuilta vanha rautasänky! Siis Lundagårdin, josta minå ostan kaikki etikettivetimeni, kahvani ja muuta sälää! Hintakin oli vain 180€ ja rahdin hinnaksi tuli 80€ kotiovelle kannettuna.

Rapsuttelimme sängystä irtonaiset ruosteet pois ja sitten isäntä lakkasi sängyn. Ihana äitini oli tilannut sänkyyn pinnasuojuksen jo kai ennen kuin meillä oli sänkyäkään. Se on NG Babyn mallistoa ja Ellokselta tilattu. Samasta paketista löytyi myös pellavalakanat vauvalle.

Minä halusin sänkyyn reunalakanan ja koska sopivia ei ollut kaupan ja sellaisen asentaminenkin tähän sänkyyn olisi ollut hankalaa, päätin pilkkoa H&M:n parivuoteen helmalakanan ja ommella siitä vauvansänkyyn reuna- ja aluslakanat. Mitäpä me enää  reunalakanalla tehtäisiinkään, kun meillä on kuormalavasänky

Luoja tietää ja kaverit todistavat, että minä en ompele. Rättikässän numero oli liikunnan ja musiikin ohella niitä Akilleen kantapäitä mun muuten kiitettävässä koulutodituksessani. Ja tässä riitti kyllä mietittävää jo toteutuksen puolesta. Ristiin rastiin menevät rautatangot tekivät reunalakanan pujottamisesta yläkautta mahdotonta. Niinpä päädyin asentamaan lakanan sängyn alle ja ompelemaan siihen nauhat, joilla se sidotaan laitoihin kiinni. Nauhaksi valitsin Novitan Strömsö-trikookuteen. No koska sitä sai Prismasta. Eivätkä muut kaupat olleet enää siihen aikaan auki...

Valas on H&M Homesta

Valaisimeksi siirsimme aikoinaan Quriosasta hankitun miina-valaisimen meidän vessasta. Isäntä on valittanut jo pitkään, että vessassa ei riitä valo parran ajamiseen, mutta kun en keksinyt rakastamalleni lampulle parempaakaan paikkaa, niin siellä se pysyi. Mutta pikku-ukon merihenkiseen huoneeseenhan se istuu kuin nenä päähän!

Kaapin päällä on kirppikseltä löytynyt laatikko, kalkkimaalattu hattulaatikko ja RM:n lyhty

Naperon kanssa kehittelimme huoneeseen myös DIY-vaaterekin. Eräänä päivänä saunan lämmetessä päätimme kiertää Tiutisen ja Hallan rannat ja etsiä sopivan ajopuun oksan naulakoksi. Sellainen löytyikin, vaikka sitä piti kyllä vähän lyhentää. H&M:n neule pääsi siihen roikkumaan merihenkisyytensä ansiosta, kalat löytyivät Hovinsaaren Kaarikirppikseltä ja lisäsin oksaan vielä rantaheinää muistuttavan ilmakasvin.

OK, isäntäkin osallistui tähän projektiin ruuvaamalla koukut kattoon ja lyhentämällä oksan...

Kaipaisin huoneeseen vielä jonkinlaista imetystuolia yösyöttöjä varten. Ja ainoalle vapaalle seinälle aion rakentaa vielä jonkin sortin kollaasin. Mutta kyllä tänne voi jo muuttaa asumaan!

Toisen kaapin päällä on mun löytöjä LWT 2018-tapahtumasta ja sedän vanha matkalaukku
Napero lupasi lainata AT-AT:nsä tulevalle Star Wars-fanille
Siellä se tuleva asukaskin rv.36+2... ja toi muumimamman mallinen nainen
Pieni sininen jakkara löytyi Hovinsaaren Kaarikirppikseltä. Asetin sen vauvan sängyn viereen, jotta napero pääsee ihailemaan pikkuveikkaa... vaikka sänky on kyllä niin matala, ettei jakkaraa oikeastaan edes tarvita!

Sitten jäädään vain odottelemaan asujaa. Hänestä sen verran, että jos häntä ei ala kuulua 15.10. mennessä, niin sitten aletaan käynnistelemään. Yli kolmekiloinen mölliäinen siellä mahassa jo potkuttelee nykyisen painoarvion mukaan. Minä olisin jo ihan valmis synnyttämään...

xoxo,

minä