Vihasta ja Rakkaudesta

"First World problems", kommentoi joku tuntematon ikävistä kokemuksistani Air Berlinillä matkustamisesta. No niin no, tämä on kevytmielinen blogi ensimmäisen maailman asioista. Turhista pikkujutuista niin kuin sisustamisesta, askartelemisesta ja matkustelemisesta. Tämä on pakopaikkani vakavilta ja syvällisisltä asioilta, joiden kanssa töissä olen tekemisissä. Pako kuolemalta ja kärsimykseltä. Tämä on minun hiekkalaatikkoni ja minä olin päättänyt pitää syvällisen ajattelun kaukana sieltä.

...mutta...

Tästä minun on pakko kirjoittaa.

Se, mitä Turussa tapahtui oli kamalaa. Se, mitä maailmalla on tapahtunut - New Yorkissa, Barcelonassa, eri puolilla Saksaa, Lontoossa, Nizzassa... - se on kamalaa. Mutta näistä vihan teoista on vastannut muutama ihminen. Se, että leimataan kaikki uskontonsa tai syntyperänsä perusteella tähän samaan kastiin on yhtä lailla kamalaa.

Minusta on kamalaa katsoa, miten kotimaani jakautuu kahtia. Mten torien laidoilla on kaksi mielenosoitusta käynnissä. Miten toisia päin syljetään: sanoja, vihaa...

Minä uskon rakkauteen. Ehkä olen nähnyt liian monta elokuvaa, mutta minä uskon, että jos kohtaamme ystävyydellä ja rakkaudella maahanmuuttajat, tällaiset äärimmäiset teot voidaan estää. Oletko nähnyt Point Breakin (Myrskyn ratsastajat)? Pocahontaksen? The Fast & the Furious 1:n? Sen Cameronin leffan, missä on niitä sinisiä tyyppejä...- Avatar??? Noissa kaikissa on oikeastaan sama juoni. Vieras tunkeilija soluttautuu joukkoon tarkoituksenaan jollakin tapaa vahingoittaa sitä yhteisöä, jonka jäseneksi tulee. Kaikissa elokuvissa hänet otetaan vastaan. Hänelle osoitetaan ystävällisyttä. Hänet otetaan joukkoon. Hän solmii ystävyyssuhteita, ehkä jopa rakastuu. Ja kun tulee se hetki, kun pitäisi pettää tämä uusi yhteisö, se ei enää olekaan helppoa. Koska silloin pitäisi pettää ystävät. (Ja muistetaan, että valtaosa maahanmuuttajista tulee nimenomaan ystävinä jo alkujaankin)

Ennen kuin kukaan ehtii huomauttamaan, että kaikki, mikä on televisiossa, ei suinkaan ole totta, tunnustan, ettei tätä maailmaa leffa-analyysillä varmaan paranneta. Mutta kyllä minusta siinä piilee totuuden siemen, että ihmisiä, jotka ovat suhtautuneet sinuun lämpimästi ja ystävällisesti, on vaikeampi satuttaa, kuin niitä, jota ovat potkineet sinua ja sylkeneet päällesi. Ne, jotka auttoivat uhreja tai yrittivät pysäyttää tappajan, olivat kuulemani mukaan suurimmalta osin myös maahanmuuttajia. Heitä oli varmaan täällä kohdattu ystävyydellä, kun halusivat puolustaa elämää täällä.

Toivoisin, että jokainen "Rajat kiinni"-, "Suomi ensin"- tai "Potki pakolaista"-kyltteineen miettisi tätä hetken. Onko niin, että sinä itse asiassa olet osa ongelmaa, et sen ratkaisua? Viha yllyttää vihaan. Ikävä kyllä se on niin, että niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan. Ja siinä vaaditaan kanttia, että osaa katkaista koston kierteen. Että kääntää toisen posken. Mutta jos vihanpidon haluaa joskus saada loppumaan, se vaiva on nähtävä. Vaatii enemmän vaivaa rakastaa, kuin vihata - muta palkkio siitä on myös suurempi.

Tänään on viimeinen työvuoroni pitkään aikaan. Olisin halunnut lopettaa iloisemmissa merkeissä. Sen sijaan olen menossa pitämään hiljaisen hetken terrorismin uhrien muistolle. Sovimme, että hiljaisuus päättyy virteen 600. Siitä virrestä pitää tietää, että Dietrich  Bonhoeffer kirjoitti sen ollessaan vankina keskitysleirillä vastustettuaan natseja. Varmasti hän tiesi, ettei pääsisi leiriltä elävänä ulos. Silti hän kirjoitti toivosta.

Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.

Jos ahdistuksen tie on edessämme,
myös silloin Kristus meitä kuljettaa.
Annamme Isän käsiin elämämme.
Hän itse meille rauhan valmistaa.

Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!

Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.

Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.

Tämä ei ole ensimmäisen maailman ongelma, vaan koko maailman ongelma. Ja vain yhdessä me voimme sen ratkaista. Sinun ja minun tehtäväksi jää huolehtia siitä, että haluamme olla osa ratkaisua, emme ongemaa. Meidän tehtävämme on rakastaa, ei vihata. Niin kauan, kun on rakkautta, on toivoa. Ei anneta sen sammua!

Peace!

xoxo,

minä

Lopuksi, what would Jesus do?

"Teille on opetettu: 'Silmä silmästä, hammas hampaasta.' Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin." (Matt.5:38-39)

"Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta," (Matt.5:43-44)