Voit joulun elää joka päivä vaan...

Kadehdin vähän niitä bloggaajia, joilla on työntää joulupäivitys ulos eetteristä heti jouluaattona. Mutta sitten mietin, mahtavatko he ehtiä nauttimaan joulusta lainkaan. Istuvatko he nenä kiinni näppiksessä, kun muut syövät joulupuuroa ja viettävät photoshopin parissa sen ajan, kun muut avaavat lahjojaan? Siihen en lähde. Minä nautin joulusta koko rahalla! Jos saan joulupostauksen ulos ennen vappua, olen ihan sinut asian kanssa. After all, "voit joulun elää joka päivä vaan", kuten laulussa sanotaan. Eletäänpä joulu 2018 toistamiseen...

Mistä syntyy joulufiilis?

Joulumarkkinoista...

Minä rakastan joulumarkkinoita! Harmi, ettei niitä järjestetä vuoden jokaisena viikonloppuna. Yleensä olen joulun ajan tiiviisti töissä, niin en pääse kokemaan joulumarkkinoita. Viikonloput kun ovat papin pääasiallista työaikaa. Nyt olen äippälomalla, joten periaatteessa kaikki mahdolllisuudet olivat auki. Mutta pikku-ukon ristiäiset (ja niistä aiheutunut akuutti rahapula) estivät pääsemästä ihan kaikkiin kivoihin tapahtumiin, mutta ehdin silti Parolan aseman joulumarkkinoille ja Loviisan joulukoteihin, joista nautin ihan hirvittävästi! Ja Kotkan Steam Breweryn joulumarkkinoille, joissa nyt ei ollut muuta mainittavaa, kuin kiva pukki, joka joutui naperon loputtoman puhetulvan uhriksi ja jonka jouduimme lopulta pelastamaan raahaamalla naperon pois.

Parolan aseman (mun lemppariblogi muuten...) joulumarkkinoilta mukaan tarttui paperipussi villasukille
Toisen lempiblogini (Diagnoosi sisustusmania) koju
Jos joku tietää, mistä voisin ostaa tällaisen vanhan karkkikaupan purkkitelineen, ilmoittakaa mulle välittömästi! <3
Kotka Steam Breweryn pukki ja omituinen höpöttäjä

Loviisan Wanhoista taloista kirjoittelin aiemmin täällä ja täällä. Nyt oli ihanaa päästä tutustumaan lempikohteiden joulusisustukseen. Koska meillä oli vain rajallisesti aikaa, piti tehdä täsmäisku niihin paikkoihin, joista eniten pidän. Loviisaan sain kaikki 3 lasta mukaan, ja se olikin yksi joulukuun ihanimpia päiviä.

Tykkään punamullasta. Tosin en hallituksessa...
Note-to-self: laita salusiiniverhot keittiön ikkunaan!
Ihanat tiernapojat Loviisassa... "Hoo, jos minä olen musta..."
Pikku-ukon ensimmäinen heppa-ajelu lumisessa Loviisassa

 

Kuninkaanlammen piha on niin mun puutarhaunelmani - myös talvella

Kymin kirkonmäelläkin tapahtui... ei tapahtumaa ehkä joulumarkkinoiksi voi laskea, kun ei siellä mitään myyty, mutta olipahan kerrassaan tunnelmallinen tapahtuma!

Taas pukkia jututtamassa
Hembölen eläimiä kirkonmäellä

Leivonnasta...

Minä näköjään yritän tosissani muuttua pullantuoksuiseksi äitihahmoksi. Joulun alla (tai jo loppuraskaudesta) minuun iski aivan hirveä leipomavimma. Tosin ristiäisviikonlopun jälkeen sanoin, etten enää ikinä leipoisi mitään. Ja menikös ihan pari päivää, kun ajjattelin, että olisipa kiva leipoa pipareita tai leipää... Itsehän en syönyt ainuttakaan leivonnaista, en ristiäisissä enkä jouluna. Ja sain itse asiassa jouluna karistettua kiloja. Hyvä minä!

Siirappipipareiden leipominen ja koristeleminen on siitä ihanaa, että napero osallistuu siihen mielellään. Ja aivan erityisen mielellään myös niiden syömiseen. Omasta mielestäni siirappipiparitaikina menee pilalle, kun sen paistaa. Tänä vuonna teimme vain aivan pienen pieniä piparkakkutaloja ja isompia talojen julkisivuja. Tänä jouluna kaikki tuntuivat koristelevan Amsterdamin kanaalitalojen näköisiä mökkejä. Ihanaa, kävinhän kesällä 'damissa ihastumassa niihin. (Matkapäiväkirjaan tästä) Tietysti piti leipoa myös vuoden hittejä, lumihiutaletorttuja, jotka minusta kyllä näyttävät kukkasilta eivätkä hiutaleilta!

Se ihanin torttumalli
H&M Homesta löytyi piparkakkutalomuottisetti, jolla saa tehtyä minitaloja

Ystäväni Hessun kanssa vaihdoimme leipomiamme saaristolaisleipiä. Täytyy ensi vuonna koordinoida lahjat paremmin! :D

Silloin tällöin yllätin perheenjäsenet myös jouluisilla jälkkäreillä.

Ikean mukiin tehty jätskiukko
Kuumaa kaakaota

Joulun sanomasta, seurakunnasta...

Joskus tuntuu, että se pääasia hukkuu kaiken touhotuksen keskelle. Nyt löysin kyllä seimen lapsen jo ennen perinteistä jouluyön kirkkoa Kymin kirkolta lasten joulutapahtumasta. Oli muuten aivan sairaan ihana tapahtuma. Merkatkaahan kotkalaiset kalentereihinne ensi vuodeksi! Kirkossa oli "seuraa tähteä"-vaellus. Olin aivan mykistynyt siitä, miten oikeastaan lähes ilman sanoja jouluyön tunnelma saatiin loihdittua kirkkoon. Silmien edessä nuori Maria kapaloidun lapsensa kanssa ja paimenet lampaineen. Urut, poikkihuilu ja enkelkuoron laulu... Itse asiassa kirkossa oli niin ihana olla, ettei sieltä olisi halunnut lainkaan mennä pois! Vaikka oli pihallakin kaikkea hauskaa Hembölen eläimistä joulupukkiin. Mutta joulufiiliksen sain todella kirkon seinien sisällä.

Ja tokihan sitä on aattoyönä mentävä Kotkan kirkkoon. Ei siinäkään oikeastaan sanoja tarvita, kun katselee alttaritaulua, Pekka Halosen maalaamaa Kuninkaiden kumarrusta. Siinä on läsnä joulun lapsi, valo, joka syttyy yöhön. Cevor Tikerpuu lauloi hartaudessa Enkelikellot. Ja kappas vaan, kun meikäläisen kyynelkanavat taas täyttyivät. Nämä äitiyshormonit... kappale on omiaan laukaisemaan ne.

Lumesta...

Joulu ei vain tunnu joululta, jos ei ole lunta. Onneksi tänä jouluna oli!

Harvoin olen tuntenut itseäni niin onnelliseksi, kuin silloin, kun huomasin näiden kahden hypänneen hankeen Kymin kirkon edessä tekemään lumienkeleitä. Hassut! <3
Äidin jäälyhdyt onnistuivat, minun lässähtivät...
Limppu-corgin iloa lumessa... kuva: Erno Järnstedt

Jatkuu toisessa osassa...

Koska lista on pitkä ja kuvia paljon, päätin jakaa tämän postauksen kahteen osaan. Loput jouluhengen luojista siis seuraavassa jutussa!

Mistä sun joulufiilis muodostuu? Mitä ilman joulu ei vain tule?

xoxo,

minä