Voit joulun elää joka päivä vaan... - osa II

Ykkösosan löydät täältä. Mutta tästäpä jatkan listaa asioista, joilla sydämeeni joulun teen. Siis mistä löytyy joulumieli?

Joulukoristeista ja sisustamisesta...

Tänä vuonna en lainkaan käynyt Stokkalla koristeostoksilla. Itse asiassa en juurikaan ostanut edes joulukoristeita. Muutaman pikkujutun PP's Decoresta ja tangon ja valosarjan ruokapöydän päälle Clasulta. Pääasiassa koristeet syntyivät havuista, joita vaihdettiin parin viikon välein.

Pikku-ukko sai tällaisen
PP's Decoren joulua ihailemassa pikku-ukon kanssa

Kuusikin jätettiin koristelematta kynttilöitä lukuun ottamatta. Isäntä osti meille Clas Ohlsonilta langattoman kynttiläsarjan, joka toimii kauko-ohjauksella. Ehdottoman hyvä ostos! Ainoa ongelma oli, että jäljellä oli vain kultaisia kynttilöitä tai valkoisia kynttilöitä, joissa oli omituiset värilliset valot. Niinpä DC-fixasimme kultaiset kynttilät. Täydellinen rikos!

Fiksatut kynttilät... eihän huomaa?
Jokajouluinen ketutuksen aihe: Valosarjat ovat taas ihan solmussa!
Olihan meillä mistelikin koristeena...

Oikeita kynttilöitä polttelin ahkerasti. Olin myös polttaa talon kahdesti. Muistetaanhan kynttilöitä polttaessa pitää kynttilään riittävä turvaväli! Ja tarkistaa palohälyttimen patterit...

Jouluaattona saimme sitten ihastella äidin joulusisustusta Hirssaaressa.

Joulun jälkeen pääsin Loviisan Aittaan tuhlaamaan lahjarahaa ja ihastelemaan vielä joulua siellä. Saattoipa matkaan tarttua muutama glögimukikin ensi joulua varten...

Loviisan Aitan joulua...

Rakkaista ihmisistä... ja eläimistä

Jouluaattona keräännymme minun vanhemmilleni, nyt kun mummo ei enää jaksa/muista emännöidä joulua. Sinne tulevat myös sisarukseni. Syödään yhdessä ja avataan lahjoja, pelataan lautapelejä myöhään yöhön...

Kuva: Erno Järnstedt

Tänä vuonna joulunviettoon osallistui paitsi uusi ihmislapsi, myös uusi karvainen vauva, siskoni corgi Limppu. Yhdessä vanhempieni bulldogin, Iitan, kanssa nuo kaksi toivatkin reippaasti eloa jouluun!

Kuva: Erno Järnstedt
Kuva: Erno Järnstedt
Niin ollaan nättejä Iitan kanssa!
Piti lähettää joulukortteja pikku-poron kuvilla, mutta jäivät taas lähettämättä...

Perinteistä...

Minä rakastan perinteitä. Joidenkin asioiden ei tarvitsisi ikinä muuttua. Yksi sellainen on joulu. Aattoaamu alkaa joulupuurolla. Keitin muille riisipuuron, itse söin chiapuuroa kanelilla - erotukseksi ihan tavallisesta chiapuurosta, jota syön joka aamu aamupalaksi. :D Aamiaista syödessä katsellaan tietysti Joulupukin kuumaa linjaa. Isäntä, joka on varsin aamu-uninen, ei ole erityisen innostunut jouluperinteistäni mutta suostui tänä vuonna kiltisti heräämään katsomaan lastenohjelmia välttääkseen kolmannen maailmansodan.

 

 

Joulusaunassa käydään aamusta. Minun piti valita joko saunavasta tai koivuallerginen isäntä seurakseni saunaan. Valitsin vastan. Lapsena parhautta oli mummolassa juosta joulusaunasta alasti lumihankeen. Naapurisovun nimissä vältän sitä nykyisin, mutta sain tämän perinteen siirrettyä eteenpäin ja houkuteltua naperon hankeen.

Ihan kuin Kalevalan Aino...

Joulurauhanjulistus on katsottava. Mielellään myös Lumiukko. Joulurauhanjulistuksen jälkeen siirryimme Hirssaareen jouluaterialle.

Ruoan jälkeen saapui sitten pukki. Meille on aina tullut pukki. Minulla ja pikkusiskolla on 11 vuotta ikäeroa ja pikkusiskolla ja minun esikoisellani 9, esikoisella ja naperolla 12. Niinpä aina on ollut joku, jonka takia pukin on täytynyt tulla. Varmaan haluaisin pukin, vaikka porukassa ei olisi ainuttakaan lasta.

Napero olisi taas istunut pukin sylissä ehkä loputtomiin. Hänet piti siirtää siitä, jotta lahjat saatiin jaettua.

Joulukirkko ja hautausmailla käynti kuuluvat myös aattooni. Mutta tänä vuonna hautausmaakäynti jäi välistä, kun unohdin kynttilät kotiin, enkä enää aamuyöstä, kun palasimme kotiin, jaksanut lähteä haudoille.

Ensi vuonna uudestaan! Tule joulu kultainen!

xoxo,

minä