Vuohivaelluksella

Minä olen aina rakastanut vuohia. Kymmenvuotiaana olin isovanhempien ja pikkuveikan kanssa Kreetan Hanialla ja hotellimme pihassa oli kuttu ja kaksi kiliä. Muita lapsia ne eivät laskeneet lähelleen, mutta minä ja pikkuveli saimme rapsutella niitä vapaasti, kun keksimme ruokkia niitä hunajamuroilla. En tiedä, saako vuohille syöttää hunajamuroja, mutta kymmenvuotiaan päässä se tuntui hyvältä ajatukselta.

Niinpä innostuin, kun kuulin, että Haminassa järjestetään vuohivaelluksia. Ensimmäisen sopivan ajankohdan bongattuani soitin Hyvinvoivaan Hevoseen ja varasin vaelluksen minulle ja naperolle. Isäntää ei kuulemma kiinnostanut. Tyhmä!

Sanna soitti pian perääni ja sanoi, että valitsemaani ajankohtaan oli luvattu rankkasadetta. Niinpä yritimme sopia seuraavaa sopivaa ajankohtaa, mutta työt vaikeuttivat ajan löytymistä. Lopulta Sanna tyttöineen uhrasi aamupäivän juhannusaatostaan minun ja naperon lenkkeilyttämiseen.

Ajoimme siis aattoaamuna Haminan Sivattiin. Meidät otettiin sydämellisesti vastaan ja esiteltiin pupuille, koirille ja hevosille. Napero sai seurakseen lenkille talon tyttäret, jotka tuntuivat tietävän vuohista kaiken tietämisen arvoisen ja jakoivat tietoaan ilolla meillekin.

Aluksi pääsimme testaamaan vuohiagilityä, jossa kierrettiin esterataa ja ainakin yritettiin hypätä esteiden yli.

Sitten lähdettiin noin tunnin mittaiselle metsälenkille. Vaelluksia on eri mittaisia mutta tämä tunnin lenkki oli nelivuotiaalle juuri passeli. Saimme omat vuohet talutettavaksemme. Vuohen taluttaminen eroaa koiran taluttamisesta siinä, että välillä vuohet päättävät jäädä syömään pensaista lehtiä tai kiivetä kivelle. ja koska vuohi on laumaeläin, muut tekevät perässä sen, mitä ensimmäinen keksii.

Vuohen taluttaminen on leppoisaa puuhaa, silloin ei ole kiire mihinkään, koska et itse pysty määräämään tahtia. On pakko pysähtyä ja rauhoittua. Vaellus voisi sopia vaikka työyhteisön virkistys- tms. päiväksi.

Kierroksen päätteeksi meille tarjottiin vielä mehua ja pullaa, jota toinen nuorista neideistä oli leiponut. Nams! Kyllä kelpasi!

Minun oli tarkoitus kirjoitella tästä paljon aiemmin, mutta kun oli rippikoululeirejä ja lomia ja töitä ja masennus ja... Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Tänä kesänä vuohien kanssa pääsee vielä kävelylle parin viikon ajan. Mutta jos ei tänä vuonna ehdi, niin seuraavana ainakin! Suosittelen!

xoxo,

minä