FAKTOJA MUN LAPSUUDESTA

1. Vuoden 2007 kesällä mun ollessa 9-vuotias, menivät vanhempani naimisiin lähes kaikilta, myös siis multa salaa. Olin tuolloin yökylässä mummilla ja kun äiti ja iskä mulle ilmotti asiasta, vastasin vaan ''Ok'' ?! Tosiaan ois ehkä voinut onnitellakin tai olla edes vähän innostuneempi :-D Tälle nauretaan vielä edelleenkin.. 

2. Edelliseen liittyen, pienenä olin tosi usein viikonloppuisin yötä mummilla, katsottiin lauantai-iltana Bumtsibum -ohjelmaa (muistaako kukaan?) ja syötiin jäätelötuutteja. Mummi asui siis about 300 metrin päässä meistä. 

3. Olin pienenä kova Antti Tuisku -fani ja multa löytyy edelleenkin niitä vanhimpia levyjä. Oikeestaan tykkään kyllä hänen musiikista vieläkin, mutta en ehkä fanita enää niin intohimoisesti.. 



4. Musta löytyy tosi useita kuvia joulupukin sylissä, joissa itken tai oon muuten tosi ahdistuneen näköinen. Jostain kumman syystä mä pelkäsin tai inhosin pukkia tosi paljon, mutta silti monen monta kertaa jouduin hänen syliinsä kuvattavaksi :-D 

5. En muista minkä ikäinen itse olin, mutta äidin synttärit olivat siis tulossa. Jotenkin keksin kuningasidean alkaa kaivamaan meidän omia kaappeja lahjan löytämisen toivossa.. Lopulta pakettiin päätyi vanha keittokirja ja olin varma ettei äiti muistaisi sen olemassaoloa. Noh, tietenkin äiti tajusi mun pienen yrityksen. Haha, en kestä oikeesti kuinka tyhmä oon ollut! 

6. Toivoin tosi monta vuotta meidän pihaan sellaista isoa trampoliinia, mutta mun porukat ei ikinä jostain syystä siihen suostuneet. Onneksi mua lohdutti vähän se, että suurimmalla osalla mun silloisista kavereista oli se pihassa ja sain hyppiä siellä vaikka kuinka monta tuntia. 




7. Mun lempparileluja oli muunmuassa Bratzit, Baby born, Little pet shopit ja My scene -nuket. Varsinkin Baby bornia tuli kannettua matkassa joka paikassa, asennettiin jopa mun pyörään sille oma istuin. Ja tottakai sille hankittiin ihan tajuton määrä vaatteita ja asusteita, erityisesti mieleen on jäänyt sen keltainen sadetakki ja saappaat! 

8. Useesti sanoin porukoille meneväni koiran kanssa lenkille, mut jotenkin kummasti löysin aina itseni mummin luota syömästä korvapuusteja.. Herkut on kyllä maistunu mulle ihan pienestä pitäen :-D 

9. Ala-asteella koulupäivän päätyttyä meillä oli yhden mun kaverin kanssa tapana käydä aina ostamassa karkkia tai muuta herkkua läheiseltä kioskilta. Voitte kuvitella kuinka kauan meidän kotimatkat yhdessä välillä kestikään, vaikkei matka itsessään ollut mikään pitkä. Karkkien valinnassa tietty kesti, ja leikkimään pysähtelyt saattoivat vähän pidentää reissua. 




10. Sekä mun omat, että kavereidenkin synttärit oli kyllä ihan superhauskoja juttuja pienenä! Tarjolla oli ihan hullusti kaikenlaisia herkkuja kakusta cocktail-tikkuihin ja synttärit kesti usein monta tuntia. Suosittuja leikkejä meillä olivat ainakin kirkkis, kymmenen tikkua laudalla, sanomalehtitanssi, erilaiset tietokilpailut ja vähän vanhempana Singstar. Ihania aikoja! 

11. Mökkeiltiin perheen, sukulaisten ja perhetuttujen kanssa suht useesti kesäisin kun me koko porukan lapset oltiin pienempiä. Nykyään sitä tulee tehtyä lähes olemattomasti, vaikka tykkään kyllä edelleenkin olla esimerkiksi kavereiden mökeillä hyvällä porukalla. 

12. Ennen aina mun nimppareina, 29. päivä kesäkuuta meillä oli tapana mennä mun kummin/enon kanssa Tykkimäkeen päiväksi. Molemmilla meistä oli siis samana päivänä nimpparit ja jotenkin tästä syntyi yhteinen perinne. Tämä mun eno ja samalla kummina toimiva mahtityyppi kuitenkin menehtyi viime keväänä rankan ja pitkään jatkuneen syöpää vastaan taistelun lopputuloksena ja oon useasti muistellut just näitä yhteisiä muistoja tän kuluneen lähes kokonaisen vuoden aikana 




13. Muistaakseni olin  just aloittanut koulun saadessani ihan ekan kännykkäni. En muista sen tarkkaa mallia, mutta kyseessä oli valkoinen Nokian puhelin, josta tykkäsin jotenkin tosi paljon. Eipä mennyt aikaakaan, kun eräänä talvisena iltapäivänä sitten lähdin kaveriani vastaan tuohon läheiselle metsäpolulle. Kännykkä oli mun taskussa ja reitti oli luonnollisesti luminen. Yhdessä takas meille palattuamme huomattiin, että mun puhelin oli kadonnut taskusta. Lähdettin sitten vähän jo hämärään metsään katsomaan, josko se ois tippunut polulle. Noh, eihän sitä missään näkynyt, eikä varmaan sen valkoinen värikään ollut lumisesta metsästä etsintää hirveästi helpottava tekijä.. Mä en vielä tänä päivänäkään ymmärrä, miten puhelin oikeasti hävisi, mutta luulen edelleen sen pudonneen taskusta. Outoa vaan, ettei sitä olla ikinä löydetty monen etsintäreissun jälkeen. Onneksi kyseessä ei ollut mikään kallis laite. Jotenkin tästä syystä en ymmärrä, miksi nykypäivänä ihan pienillekin lapsille ostetaan kalliita iPhoneita ja miten ne oikein osaa pitää niistä huolta?! :-D 

14. Tää on varmasti teillekin tuttu juttu lapsuudesta, nimittäin useesti sitä tuli viikonloppuaamuisin vaan käveltyä tai pyöräiltyä kaverin oven taakse kysymään ''voisko se olla'' :-D Mulla tää useesti tapahtuikin jo heti kello 9-10 välillä, kun ei millään jaksanut odottaa kauempaa. Hyvin sitä pärjättiin ilman kännykkää tai Whatsappia! 

Tällasia juttuja mulla muistui mieleen mun ihanasta lapsuudesta! Kertokaa tekin ihmeessä kommentteihin jotain mieleenpainuneita muistoja omasta lapsuudestanne, ois hauska kuulla  :-)