HEIPAT VUODELLE 2015

Vuosi 2015 ei ollut paras, mutta ei missään nimessä kuitenkaan huono. Se oli ikimuistoinen, niin hyvässä kuin pahassakin. 



Isoina kohokohtina jäi mieleen Aleksin yllärisynttärit, wanhojen tanssit, risteily x2, kummiksi pääsy, Summer up, oman täysi-ikäisyyden saavuttaminen, sadanrikkojaiset ja viimeisin Ylläksen reissu. Toki muitakin ilonaiheita riitti; aloitin autokoulun, juhlin kavereiden 18-vuotissynttäreitä, kirjoitin ekat ylppärit, sain kesätöitä, blogijutut edistyivät eteenpäin, sekä tutustuin muutamaan ihmiseen enemmän. 

Toisaalta varsinkin vuoden ensimmäinen puolisko oli raskas. Oli vaikeaa ymmärtää läheisen ihmisen poismeno ja yrittää päästä eteenpäin, vaikka samalla tiesinkin, että niin oli hänelle parempi. Etäännyin myös tiettyjen asioiden jälkeen muutamista ihmisistä, joiden kanssa vielä esimerkiksi tasan vuosi sitten oltiin paljon tekemisissä. Pienet muutokset ympärillä olevassa ihmisjoukossa kuitenkin kuuluu elämään ja se on asia, mikä useissa tilanteissa täytyy vaan hyväksyä. Onneksi on kuitenkin muistoja, mitä muistella ikävän iskiessä, koskee se sitten ylhäällä taivaassa tai edelleen täällä maan päällä olevia ihmisiä. 



Mun elämässä on kuitenkin edelleen ihana joukko tyyppejä, jotka jaksaa uskoa muhun. Perhe, ystävät ja poikaystävä, sekä sukulaiset ovat olleet korvaamattomia niin pienempien, kuin suurempienkin vastoinkäymisten läpikäymisessä. Viime vuonna tarvitsinkin tsemppiä muunmuassa ylppäreistä ja autokoulusta selviytymisestä. Jälkimmäinen on vielä kesken, mutta uskon asian kyllä luonnistuvan ajallaan. Vuosi olisi voinut olla vielä superisti rankempi ilman näitä tyyppejä, joten ISO kiitos kuuluu sinne ruudun toiselle puolelle, te tiedätte keitä olette 





Tiedän, että tämä, vuosi 2016 tuo väkisinkin paljon muutoksia mukanaan. Lukio päättyy reilun kuukauden päästä ja lukuloma alkaa, täytyy hakea taas uuteen kouluun ja selviytyä ylppäreistä. Ystävät leviävät todennäköisesti viimeistään ennen syksyä ympäri Suomea ja tottakai munkin on alettava miettimään entistä enemmän omilleen muuttoa. Mä tykkään uusista jutuista, sekä muutoksista ja oonkin jo nyt kovin innoissani, mutta mua myös pelottaa, miten kaikki asiat sitten loppupeleissä järjestyykään. Tulevaisuuden suunnitelmiin palaan vielä myöhemmin omassa postauksessaan, joten ei niistä vielä sen enempää. 




Tuun muistamaan viime vuoden monista onnellisista, mutta myös surullisistakin muistoista. 2015 siis todella oli ikimuistoinen, enkä vaihtaisi sitä pois. Toivon kuitenkin, että alkanut vuosi olisi vielä parempi. Ehkä vuoden päästä näihin aikoihin voinkin sanoa sen olleen elämäni vuosi.. Kuka tietää? 


Onnellista 2016-vuoden alkua ja kaikkea hyvää tulevaan!