NELJÄ VUOTTA MUN ELÄMÄSTÄ

Pitkästä aikaa vähän laajempaa ja aiheellista postausta! Älkää antako sekavuuden häiritä, toivottavasti se ei haittaa ajatuksen välittymistä teille. 


Petra Anniina -blogini täyttää tänään neljä vuotta. Sitä on vaikea uskoa, sillä muistan edelleen hetket, jolloin kirjoitettiin Nellin kanssa ensimmäistä postausta, joka julkaistiin nimellä ''Hädässä ystävän apu on hienoo'' (mitäh??) Tosiaan vähän uudemmille lukijoille tiedoksi, blogi oli alunperin hetken aikaa mun ja parhaan ystäväni yhteinen ja se lähti liikenteeseen Our life -nimisenä.. Onko joku ollut messissä sieltä asti?

Kun tämä blogi aloitettiin helmikuussa 2012, ei blogeja ollut vielä niin paljon kuin nyt. Niiden suosio oli kuitenkin kasvamassa enemmän, mitä se oli vielä aikaisemmin, kun kirjoitin aivan ensimmäistä blogiani muualla. Joka tapauksessa, silloin ei juurikaan mietitty sen syvemmin millaisia postauksia tekee, kuvat saattoivat olla vähän epämääräisiä ja teksti ihan yhtä sekavaa luettavaa. Mistään upeista asukuvista ei ollut tietoakaan, ne saatettiin ottaa ihan vaan omassa huoneessa ilman tunnelmaan sopivia taustoja ja joskus jopa vain yksinkertaisesti vaatekauppojen sovituskoppien peileistä. Toista se on nyt.





Kävin just läpi niitä ihan ensimmäisiä postauksia, joita kirjoittaessa olin kasiluokalla. Hassua, kuinka niin moni asia on muuttunut näiden vuosien aikana, ensimmäisestä postauksesta tähän uusimpaan. Ystäväpiiri on kokenut muutoksia ja mä itse oon kasvanut ihmisenä, sekä kehittynyt tässä blogitouhussakin jonkun verran. Pohjimmiltani oon kuitenkin se sama, iloinen 14-vuotias Petra. Juurikin positiivisuus on säilynyt mukanani myös nämä vuodet, vaikka kaikkea sitä horjuttavaa onkin tapahtunut. Luulen, että muutokset mussa ovat suurimmaksi osin ulkonäöllisiä, eikä juurikaan sisäisiä lukuunottamatta niitä asioita, jotka normaalistikin kuuluvat muuttua ja kehittyä tässä iässä.

Myös blogiini tulevien kommenttien sävy on muuttunut: Ensimmäisen vuoden postauksia selaillessani huomasin, että silloin lähes jokaiseen tekstiin oli tullut ilkeitä kommentteja anonyymeiltä. Nykyään niitä ei enää juurikaan tule. En tiedä mistä asia johtuu, mutta näin kuitenkin on. Hyvä niin, vaikken ikinä ole ottanut niistä sen suurempaa stressiä tai pahaa mieltä.


 


Oon niin onnellinen, että oon bloggaillut juurikin yläasteesta lähtien, sillä vanhoja postauksia katsellessa voin niin helposti uppoutua niihin hetkiin uudestaan ja uudestaan. Toivon, että vielä vuosienkin päästä tämä blogi on tallessa edes jossakin muodossa, koska täällä on samaan aikaan tallessa niin paljon ihania muistoja ja fiiliksiä. Tavallaan mun niinsanotut teinivuodet on täällä tallennettuna yhteen pakettiin, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Lisäksi vanhojen julkaisujen kuville on hauska nauraa, koska myös mun tyyli on muuttunut omasta mielestäni huomattavasti kivempaan suuntaan.. Katsokaa nyt vaikka tuota yllä olevaa kuvaakin :-D


En muista, että olisin ikinä täysin tosissani miettinyt lopettavani tätä harrastusta kokonaan. Toki muutamia pidempiä, niin tahallisia, kuin tahattomiakin taukoja on ollut. Minusta ne ovat kuitenkin normaaleja, koska elämässä asiat on usein asetettava tärkeysjärjestykseen ja yhtäkkisten ikävien tapahtumien yhteydessä en luonnollisestikaan ole pistänyt blogia etusijalle. Vaikka tämä touhu on mulle hyvin tärkeää ja asia, johon haluan panostaa, oman hyvinvointini lisäksi myös läheisteni jaksaminen on mulle paljon tärkeämpää. Pikkutauot ovat siis olleet usein aiheellisia. Toki joskus inspiraatio on kateissa ihan muuten vaan ja se onkin varmasti tuttua jokaiselle bloggaajalle.




Kun syksyllä 2013 aloitin lukion, elämä muuttui jonkin verran. Oli pakko vähän aikatauluttaa milloin mitäkin pystyi tekemään, koska silloin kouluun täytyi ryhtyä panostamaan yläastetta enemmän. Bloggailun harrastus olikin tällöin useasti vain viikonloppupuuhaa, koska viikolla aika ja energia ei tahtonut siihen riittää. Äkkiä kuitenkin lukion rytmiin tottui, eikä kaiken kanssa tarvinut ponnistella enää nin paljon.



Bloggaaminen on antanut mulle äärettömän paljon, vaikka toki se on myös aikaavievää ja välillä myös hermoja raastavaa hommaa. En kuitenkaan vaihtaisi sitä pois, koska tässä yhdistyy just ne jutut mistä tykkään: valokuvaaminen, kuvien muokkaaminen ja kirjoittaminen. Lisäksi se fiilis on ihana, kun tuntee postauksen olleen onnistunut ja voi olla siihen tyytyväinen. Oman blogin ylläpitämisen lisäksi rakastan selailla muiden blogeja ja saada niistä inspistä omaankin touhuun tai muuten vaan vaikka pukeutumiseen tai muuhun elämän asioihin. Tässä blogimaailmassa on myös helppo tutustua muihin samanhenkisiin ihmisiin, mikä on iso plussa! 




Empä olisi uskonut tasan neljä vuotta sitten, että into bloggailuun jatkuisi näin kauan, eikä loppua näy vieläkään! Mielessä ei käynyt myöskään, että tänään, blogin neljävuotispäivänä mä juhlin penkkareita just siinä lukiossa mihin ekana halusin ja vielä kaikenlisäksi 75 kurssia ansainneena. Huh mikä fiilis, tänään todella on syytä juhlaan! 


Palataan penkkarijuhlintojen jälkeen ''normipostausten'' parissa. Viettäkää superkivat wanhat ja penkkarit (jotka niihin pääsevät osallistumaan), itse aion nauttia ainakin ihan täysillä