Elämää (f)uusioperheessä

Oveen koputetaan ja pian eteisestä huikataan "dringdring". Ovella huhuilee ystäväni Heli, meidän 15-vuotiaan juniorin äiti ja mieheni ex, joka asuu kätevästi pihapiirin toisella puolella naapurissa. Olen tutustunut häneen mieheni kautta ja ystävyytemme syveni nopeasti niin tiiviiksi, että hän on ollut jopa mukana polttareissani, häissämme ja kuullut ensimmäisten joukossa raskaustestiin piirtyneistä tuplaviivoista. Viimeisen parin päivän aikana ollaan ehditty lainaamaan aidan yli niin remonttitasoitetta kuin tomaattipyreetä sekä jakamaan tuoreita leivonnaisia ja ajatuksia elämästä. Tällä kertaa Heli tuli lainaamaan torttutaikinaa.

Hullunkurinen perhe

Kymmenen vuotta sitten ajattelin, ettei ole soveliasta tai normaalia olla exien kanssa turhan paljon tekemisissä. Kunnes silloinen puolisoni, nykyinen exäni ja yksi parhaista ystävistäni opetti esimerkillään, ettei ystävyyden tarvitse loppua, jos suhde päättyy. Kieltämättä minulle oli aluksi haastavaa olla olematta mustasukkainen ja epävarma, mutta ajan myötä huomasin, miten paljon mukavampaa on jakaa elämäänsä sellaisten ihmisten kanssa, jotka sinut parhaiten tuntevat.

Meidän hullunkuriseksi perheeksikin kutsuttu (f)uusioperhe jakaa arjessa ja juhlassa paljon niin käytännössä kuin henkisellä tasolla. Me olemme neljän vanhemman tiimi ja lapsen etu menee kaiken edelle. Lapselle monisylinen suurperhe on suuri rikkaus, mutta teini-ikäisenä toisinaan varmasti ärsyttävääkin.

Vuokatissa, jossa juhlittiin samalla toisen pariskunnan häämatkaa :)

Jokainen perhe on omannäköinen, eikä ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa elää uusioperheissä. Jos lasten biologisilla vanhemmilla on hyvät tai ainakin asialliset suhteet, kaikki voivat paremmin. Luottamuksellisen suhteen rakentaminen vaatii kaikkien hyväksynnän ja aikaa. Meitä ovat auttaneet samanhenkisyys ja yhtä suuret reviirit. Molemmilla perheillä on riittävästi omaa tilaa ja sopivasti yhteistä tekemistä.

Exä ja nyxä :)

Viikon yllätys Ihmissuhteen päättyessä surutyö ottaa aikansa. Olen kokenut musertavana menettää rakastetun ohella hyvän ystävän, joka on ollut osa elämääni päivittäin vuosien ajan. Pariskunnat päätyvät eroon mitä erinäisemmistä syistä ja aina ei ole mahdollista tai edes järkevää jatkaa ystävinä. Mutta jos mahdollisuus siihen olisi, miten sinä haluaisit toimia?

Viikon kohokohta Sinun, minun, meidän lapset? Äitiyden kynnyksellä olen pohtinut sitä, miten paljon suurisydämisyyttä vaatiikaan antaa toisen rakastaa ja kasvattaa omaa lasta puuttumatta tai arvostelematta. Aikuinen, jota sinä et ole elämääsi valinnut, on osa lapsesi päivittäistä elämää ja kasvattaa lastasi omalla esimerkillään. Se takuulla vaatii valtavan avointa mieltä ja ymmärrystä.

Lapselle monisylinen suurperhe on suuri rikkaus, mutta teini-ikäisenä toisinaan varmasti ärsyttävääkin.

Viikon vinkki Ei perheen tarvitse olla ydinperhe, kunhan yhteisöllisyys, lämmin ja vilpitön välittäminen toteutuvat arjessa. Yhteiselo rakentuu elämäntilanteen mukaan, eikä onneksi perustu enää siihen, että kun kerran naimisiin on menty, niin pysytään sitten. Ydin-, (f)uusio- ja sateenkaariperheet sekä yhden aikuisen perheet perustuvat sille, että yhdessä on hyvä ja turvallinen olla. Onneksi maailma on paljon valmiimpi rakkaudelle yli raja-aitojen!

Sinun, minun, meidän lapset? Äitiyden kynnyksellä olen pohtinut sitä, miten paljon suurisydämisyyttä vaatiikaan antaa toisen rakastaa ja kasvattaa omaa lasta puuttumatta tai arvostelematta.