Vastoinkäymisistä voimaa? #roosanauha

Edellisestä blogikirjoituksesta on ehtinyt vierähtää aikaa, mutta olen täällä taas ja pää pullistelee postausideoita :) Aloitetaan siitä ajankohtaisimmasta, Roosa nauha -aiheen ympäriltä.

Minulle ja meille Kuntokeskus Otteella tarjoutui mahdollisuus upeaan Roosa nauha -hyväntekeväisyyskampanjaan Jukureiden kanssa ja siihen oli todella helppo tarttua - eikä vähiten hyvinkin henkilökohtaisista syistä. Viimeiset pari viikkoa on mennytkin valmistellessa yhteistyötempausta, joka huipentui eilen Kalevankankaalla, kun Jukurit pukivat hankkimamme pinkit pelipaidat päälleen taistellessaan JyPiä vastaan. Kun joukkue astui jäälle savuverhon takaa täyden hallin kannustaessa, mielen valtasi iso liikutuksen ja ylpeyden tunne. Kerrassaan huikeaa on ollut saada kantaa kortensa kekoon, kun on itse päässyt nauttimaan hyvistä syöpähoidoista.

Kuntokeskus Ote ja Jukurit #hyvälläasialla #hyvälläotteella

Mutta palataan parin vuoden taakse, toukokuuhun 2014. Olin jonottamassa mammografiaan ja olin sairaalan käytävällä ihan hermona. En sen takia, että minua jännitti tutkimus tai sen tulokset - olihan edellinen vastaava rutiinikuvannus otettu alle vuosi sitten puhtain paperein, eikä suvussamme ollut tietääkseni ainuttakaan rintasyöpään sairastunutta. Minua hermostutti se, että minulla oli alkamassa virtuaalipalaveri IT-projektin merkeissä jonnekkin päin Aasiaa ja mammografia-aika oli pian tunnin myöhässä. Vihdoin pääsisin sisälle, kuvaukset tehtiin mukavan henkilökunnan ansioista rennoin mielin. Kunnes herkkänä ihmisenä huomasin hyvin nopeasti, että jotain on pielessä. Herttainen naisradiologi tuli kertomaan, että kuvasta on löytynyt pieni nuppineulan kokoinen piste, joka ei kuulu asiaan. Minusta otettaisiin tarkempia tutkimuksia, mm. ohutneulanäyte, jonka tulos tulisi kertomaan sen, onko piste vaaratonta rintarauhaseen mahdollisesti muodostuvaa kalkkia tai jotain vakavampaa. Jatkotutkimukset pystyttiin järjestämään vielä samalle päivälle ja tulokset saisin n. viikon päästä. Kaikki se kiire ja hermostuminen, jota olin tuntenut odotusaulassa, hävisi. Maailma pysähtyi ja näin taaksepäin katsoen se oli päivä, joka muutti elämäni. 

Kun tulokset tulivat, leikkauspöytä kutsui noin viikon päästä. Leikkaus sujui hyvin ja onneksi minut pystyttiin leikkaamaan säästävästi eli rintaa ei tarvinnut poistaa. Toipumisaika ja viiden viikon, 25 kerran, sädehoidot Jyväskylässä varjostivat ja värittivät kesääni ja syksyäni kaksi vuotta sitten. Sairastuminen todisti taas sen, miten uskomattoman ihania ihmisiä minulla on elämässäni. Se myös toi tielleni monta uutta ihmistä, joista moni on nykyisin tärkeässä roolissa jokapäiväisessä elämässäni. Sain vertaistukea ehkä yllättävältäkin taholta, kakkostyöni kollegaltani, joka oli itse voittanut sairauden muutama vuosi sitten. Hän pystyi vastaamaan lukemattomiin käytännön kysymyksiini ja kertomaan, minkälainen prosessi minulla olisi edessäni. 

Ihanalta asiakkaalta saatuja roosia ruusuja kampanjan kunniaksi <3

Vastoinkäymisiä ja dramaattisiakin tilanteita kohdatessa ihmisessä purkautuu valtavasti energiaa. Minussa se on aiemmin kanavoitunut mm. siihen, että sain vihdoin kymmenisen vuotta roikkuneen gradun tehtyä tai aloitettua suuren elämäntapamuutoksen. Jotkut ihmiset tällainen tilanne lamaannuttaa täysin tai energia purkautuu itselle haitallisilla tavoilla. Tämä kriisi luonnollisesti ravisteli ajattelemaan sitä, että mitä jos elämä päättyy tähän. Mitä olisin vielä halunnut saavuttaa ja tehdä elämässäni? Olen aina haaveillut siitä, että voisin auttaa ihmisiä. Pienenä tyttönä haaveilin tästä syystä poliisin ammatista. Olin myös halunnut oman yrityksen. Näin jälkikäteen ajattelen, että rintasyöpä tarjosi minulle pysähdyksen siitä oravanpyörästä, joka oli omien valintojeni vuoksi pyörimässä täysillä kohti seinää. Tein kahta työtä, joista molemmista nautin kovasti - mutta jotain kuitenkin puuttui. Rintasyöpä tarjosi minulle aikaa ja perspektiiviä tarkastalla elämääni ja tehdä sen päätöksen, jota en ollut aiemmin uskaltanyt tehdä. Ryhtyä yrittäjäksi.

Roosa nauha -hyväntekeväisyyskampanja jatkuu vielä ja voit osallistua siihen täällä. Olimme eilen keräämässä huutoja joukkueen pelipaidoista ja huutokauppa jatkuu 27.10.2016 Jukurit - Tappara -otteluun saakka. Jokaisen paidan lähtöhinta on 150 euroa ja näet huutokauppalomakkeelta kunkin pelaajan paidan tämän hetkisen arvon. Haastankin kaikki yritykset ja yksityishenkilöt mukaan hyvälle asialle huutamaan suosikkipelaajansa paitaa. Kaikki rahat maksetaan suoraan Syöpäsäätiön tilille. Ja iso, lämmin kiitos siitä, miten upeasti olettekin jo osallistuneet, sillä eilisiltana kampanjapaitoja oli huudettu jo noin 18 000 euron arvosta! Kiitos, kiitos, kiitos <3

Kampanjat kasvot, Ville Nieminen ja Mikko Kokkonen.

Sinulle, jota asia tällä hetkellä koskettaa omakohtaisesti tai läheisen kautta: Voimia, uskoa ja positiivisia ajatuksia. Elämä kantaa ja sinä jaksat kyllä <3