Rakkaudesta Ranskaan

Vähän reilu viikko sitten suuntasimme pidennetyn viikonlopun mittaiselle tyttöjen reissulle Etelä-Ranskaan, Nizzan lähellä sijaitsevaan Antibesin kaupunkiin. Olemme kaikki käyneet tuolla seudulla useamman kerran ja olimme yksimielisiä siitä, että tällä kertaa emme halua majoittua Nizzaan, vaan nimenomaan Antibesiin, joka on kaupunkina juuri sopivan kokoinen ja tarjoaa meille riittävästi koettavaa pitkäksi viikonlopuksi. AIemmasta blogistani Kohteena Cote d'Azur löytyy enemmänkin tarinoita Antibesista ja Ranskasta, mutta lyhyesti kerrottakoon, että asuin siellä kevään 2012 ollessani opiskelijavaihdossa Skema Business Schoolissa. Siitä keväästä syttyi suuri rakkauteni Ranskaa, tai nimenomaan Etelä-Ranskaa kohtaan, ja olen luvannut itselleni että matkustan sinne vähintään kerran vuodessa. Se päätös on pitänyt ja vaihtari-kevään jälkeisten reissujen aikana kiintymykseni tuohon seutuun on vain kasvanut ihanien matkojen ja muistojen myötä. Viime kesänä juhlimme mm. omia 30-vuotissyntymäpäiviäni ja ystäväpariskuntani häitä noissa maisemissa.

Tämänkertaisen reissun tavoitteena oli päästä nauttimaan edes vähän auringosta ja lämmöstä, ulkoilla upeissa maisemissa ja koluta vanhan kaupungin ihania pikkukujia ja niiden ravintoloita. Ja ennen kaikkea viettää rentouttava viikonloppu hyvässä seurassa ilman sen suurempia aikatauluja ja ohjelmanumeroita. Todellisuus ylitti nuo kaikki tavoitteet moninkertaisesti; alkuperäisestä sääennusteesta (+ 16 astetta ja puolipilvistä) poiketen pääsimme nauttimaan 3 päivää kirkkaalta taivaalta helottavasta auringosta ja yli 20 asteen lämpötilasta, joka tuntui ihan luksukselta taas pitkästä aikaa. "Pienen" säädön jälkeen löytynyt majoituksemme osoittautui ihan täydelliseksi. Sijainti rannassa, vähän reilu kilometri keskustasta, osoittautui erittäin toimivaksi. Lisäksi kaksi parveketta merinäköalalla, toinen aamu- ja toinen ilta-auringon puolella, tarjosivat aika kelvolliset puitteet pitkille auringonpaisteessa nautituille aamiaisille ja toinen iltapäivän siestalle rosé-viinien kera.

Näkymää etuparvekkeelta
Jos oikein tarkkaan katsoo niin siellä se meri häämöttää

Heti ensimmäisenä päivänä kävimme toteuttamassa yhden reissun kohokohdista, Cap d'Antibesin kävelyretken. Cap d'Antibesin niemenkärjen kiertävä kävelyreitti, Sentier Littoral, on ehdottomasti yksi upeimmista kohteista mihin olen matkoillani törmännyt.En enää edes pysy laskuissa kuinka monta kertaa olen tuon uskomattoman, henkeäsalpaavan kauniin reitin käynyt tarpomassa, mutta niihin maisemiin ei vaan kyllästy koskaan. Joka kerta ne saavat pienen palan nousemaan kurkkuun ja kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Niin mykistävän kauniita maisemia tuo paikoittain hieman vaikeakulkuinen reitti kulkjoilleen tarjoaa. Kuvat puhukoon puolestaan. Rehellisyyden nimissä on tosin sanottava, että kevät ja syksy ovat parasta aikaa tälle reitille.Keskikesällä paahtava helle ja suuri turistimäärä eivät välttämättä ole niitä miellyttävimpiä lisämausteita kapeilla ja jyrkillä kulkuväylillä.

Opaskyltti reitin alkupäässä
Reitin varrelta löytyy luonnollisesti myös kivinen baaritiski (viinit omasta takaa) :)
Baie des Milliardaires eli miljardöörien lahti

Rantaelämästäkin pääsimme nauttimaan ihan toden teolla toisen reissupäivän osoittautuessa vielä lämpimämmäksi kuin ensimmäinen. Aamulla teimme pienen kierroksen keskustassa ja lyhyen shoppailutuokion jälkeen suuntasimme Plage du Ponteil -rannalle, jonka toisessa päässä sijaitsevalta Royal Beach Clubilta vuokrasimme rantatuolit loppupäiväksi. Kävimme jopa uimassa, ei niin kovin lämpimässä merivedessä. 

Aina on ostosten lomassa aikaa yhdelle Aperol Spritzille
Plage du Ponteil
Tonnikalasalaatti maistui erityisen hyvältä näissä maisemissa
Royal Beach Club

Myös ravintolavalinnat osuivat tällä reissulla ihan nappiin. En yleensä missään ulkomailla käy juurikaan muissa kuin TripAdvisorista etukäteen katsastetuissa paikoissa, eikä tämäkään reissu ollut poikkeus. Tosin ne pari paikkaa joita olin suunnitellut meille illallispaikoiksi, olivat molemmat täyteen buukattuja kaikkina iltoina. Eipä tullut mieleenkään että off seasonilla olisi tarvinnut tehdä pöytävarauksia... No, ensi kerralla sitten :) Muun muassa Le P'tit Cageot -ravintolan haluan ehdottomasti päästä joskus testaamaan. 

 Kaikki ravintolat joissa lopulta illallistimme osoittautuivat erinomaisiksi valinnoiksi, mutta erityismaininnan saa viimeisen illan Le Comptoir de la Tourraque. Se oli yksi niistä ravintoloista joita olin etukäteen katsellut ja arvostelujen perusteella vakuuttunut siitä, että paikka ei voi olla pettymys. Eikä totisesti ollutkaan. Valitsin kahdesta eri vaihtoehdosta menun, jonka alkupalana oli tuoretta rapua, punajuurta, avocadoa ja vihreää salaattia, pääruuaksi tuoretta tonnikalaa yhdistettynä Aasian ja Provencen makuihin, ja jälkuruokana valkosuklaa- mansikka- ja minttuvaahtoa. Yksi parhaista aterioista mitä olen ikinä syönyt, varsinkin pääruuaksi tarjoiltu tonnikala meinasi viedä kielen mennessään. 

Täydelinen menu.

Kaiken kaikkiaan tuo pitkä viikonloppu tarjosi kaikkea sitä mitä oli ollut tilauksessakin; aurinkoa, lepoa, hyvää ruokaa ja juomaa, rentoa yhdessäoloa ja uusia muistoja vanhoissa tutuissa ja niin kovin rakkaissa maisemissa.

Tähän loppuun vielä muutama tunnelmakuva, seuraavaa kertaa odotellessa <3