"Ihana kun joku uskaltaa"

Mietin pitkään kirjoitanko tästä aiheesta lainkaan. En kuitenkaan voi pitää sanaista arkkuani kiinni, onhan kyseessä aihe mikä herättää tunteeni. Taannoin sain kuulla muutamalta tuttavalta (hassuja) lauseita. Eräs totesi minulle "Ihana, että joku uskaltaa tehdä lapsia." Toisessa lauseessa sain kuulla olevani suurperheen äiti. Kun raskaudesta kerrottiin kuultiin jos jonkinlaista kommenttia. Miehelleni sanottiin "Ai kamala!" Minulle ei onneksi mitään yhtä pöyristyttävää ole sanottu, onneksi.

Lapset ja niiden määrä tuntuu kiinnostavan ihmisiä paljon. Joka kerta yllätyn, kuinka paljon toisten lapsiluku voikaan kiinnostaa. Kun kuulin näitä taivastelevia kommentteja perheemme tulevasta koossa, jäin miettimään, onko neljä lasta todella niin merkillisen suuri määrä. Keskimääräinen lapsiluku taitaa olla kahden ja kolmen välillä. Kaipa neljä on jo sitten valtavan paljon. Kuinka moni teistä on ihmetellyt toisten perheiden lapsilukua? Jos olet, niin miksi?

Minä koen olevani onnekas. Olemme saaneet puolisoni kolme lasta ja neljäs saapuu viimeistään viiden viikon kuluttua. Viimeeksi tänään olen ulkoillessa katsellut tyttärien leikkiä hiekkalaatikolla. Leikit sujuivat ja kaikilla oli mukavaa. Saatoin kuvitella vauvan vaunuihin tai manducaan takkini sisälle nukkumaan. Kinastelun hetkillä tuleva arki kauhistuttaa. Uskon kuitenkin, että reilu kolmen vuoden takainen kahden vauvan ja alle kaksi vuotiaan taaperon arki on valmentanut selviämään tilanteista kuin tilanteista. Jaksan uskon, että tulevastakin selvitään. :)