Järjestäjän unelma

Joka syksy ja kevät se saapuu. Jo ennen kuin KonMari oli muodissa, olen puolivuosittain läpikäynyt kaappeja silmäillen turhan tavaran pois. Vimma järjestää kaapit, on kuin detox-kuuri,  kuin puhdistautuisi vanhasta. Tänä syksynä olen myynyt Facebookin kirpparilla monet pieneksi jääneet vaatteet (yksi ikuisuusprojekteistani), huonekaluja, vauvatavaroita sekä muuta meille turhaa tavaraa. 

Turhasta luopuminen on saanut valtavan hyvänolon ja mielen. Yhtään tavaraa en ole kaivannut tai surenut. Jopa Olavin sitterin ja unipesän myyminen tuntui hyvälle. En edes kyynehtinyt! Armas puolisoni voi todistaa, että kaksosien yksikkörattaita myydessä itkin karvaita kyyneliä kuin tietäen niiden tarpeellisuuden. No aika aikaansa ja nyt ei kyyneliä vieritetty.

Kirppisvimman ohella koti kaipaa jotain. Joka päivä katselen olohuoneen seinää ja huomaan pohtivani maalaisinko sen. (Ihan kuin minulla ei olisi muuta tekemistä!) Ehkäpä jopa viikonloppu tartun telaan ja maalaan. Instagram päivittyy varmasti nopeammin kuin blogi, joten seuraa ihmeessä. No ehkäpä sitä ennen valmistuu toinen Iisakin kirkko, meidän arkieteinen. Tästä projektista on ehdottomasti tulossa kuvia. 

Kivaa tiistaita!