Mitä sinulle kuuluu?

Monet ovat palanneet lomalaitumilta takaisin työpöydän ääreen.
Mitä sinulle kuuluu? Kysymys heitetään ilmaan monesti ohimennen eikä perusteellisemmalle vastaukselle ole aikaa, sillä yleensä vastaus on "hyvää". Mutta entä kun vastaus onkin jotain muuta. Jos totuus onkin muuta. Miksi totuuden kertominen on hankalaa? Pelätäänkö vastapuolen reaktiota ja kenties voivottelua. "Yritä pärjätä" kuuluu liiankin monesta suusta. Kuin sen sanominen mitään auttaisi. Väsymyksestä valittaminen tuntuu olevan turhaa, etenkin pikkulapsiperheessä, eihän se mitään muuta.



Mitä jos väsymys onkin jotain muuta? Pikkulapsiarki on väsyttävää. Yöunet voivat olla hyvin katkonaisia ja päivät voivat tuntua selviytymiseltä aamusta iltaan. Kavereita on, mutta kaikilla on kiire. Oma arki juoksee koko ajan. Väsymyksen takana voi olla muutakin kuin väsymystä. Uupumista, masennusta, alakuloa. Kysy mitä kuuluu ja kerro haluavasi kuulla todellinen vastaus.




Mistä ajatus lähti? Kuten monikin asia, omasta elämästä. Minun vaakakuppini täyttyi täpötäyteen ja kuppi kellahti nurin. Arki kaatui päälle. Hengähdys teki hyvää. Etäisyyttä arkeen ja elämään. Sairastumista, tapaturmia. Sanoja, joita en halunnut liittää meidän perheeseen tässä tarkoituksessa. Niin kuitenkin kävi ja eteenpäin selvittiin. Tällä hetkellä kaikki on hyvin. Arki rullaa omaa tasaista rataansa ja elämä alkaa tuntua todella ihanalle.




Viime viikko meni lomaa tunnelmoidessa. Muisteltiin mitä kaikkea tehtiin ja nautittiin vielä kun lomaa on. Lapset saivat uida, syödä herkkuja letuista hillomukkeihin. Juotiin mahua ja kahvia. Vähän skumppaakin. Oltiin ja nautittiin. Huokailin haikeudesta; nuorimmat täyttävät elokuussa kolme ja ovat jo huikean taitavia pikkutyttöjä. Ei ole vauvoja meidän talossa enää.


Mitä sulle kuuluu?



Kuvat google