Rumpujen pärinää!

Kovin suurena uutisena tämä tuskin tulee. Onhan yhteistä taivalta jo melkein kahdeksan vuotta takana. Neljä yhteistä lastakin ollaan saatettu maailmaan. Me mennään naimisiin!

kuva pinterest

On tätä asiaa puhuttu enemmän ja vähemmä aktiivisesti jo kolme vuotta, mutta olemme siirtäneet häitä aina eteenpäin milloin odottamaan lasten kasvua, milloin emme oikein tienneet mitä haluamme. Kieltämättä tälläkin kertaa kävimme keskustelua haluammeko häitä vai avioidummeko vain kaksin, lasten todistaessa tapahtumaan. Mietimme jopa ulkomaan matkaa ja avioitumista siellä. Kuohuviiniä maistellessa ja asiaa pohdittuamme päädyimme kuitenkin juhlimaan häitä vähän isommin (vaikkei mitään isoja juhlia tulekaan). Päätimme, että on mukavaa juhlia itse avioon astumista vähän isommin ja miksei siis otettaisi sukulaisia ja ystäviä mukaan.

Jokainen häitä miettinyt ja avioon astunut tietää mitä on miettiä vieraslistaa. Budjetti ja tilat sanelevat paljon ja kutsuttujen rajaaminen tuntuu ikävältä. Meille oli tärkeää kutsua paikalle ihmiset, jotka ovat kiinteä osa meidän arkeamme. Ei vain juhlassa vaan myön arjessa. Tästä tuleekin juttua myöhemmin.

Hääkirkko oli itsestään selvä minulle. Halusin avioitua tietyssä kirkossa ja tämä sopi miehelle. Juhlapaikasta kävimme kahden paikan kesken kamppailua ja lopulta saimme neuvoteltua toisesta paikasta paremman tarjouksen. Lisäksi se oli miehen suosikki ja päätin tehdä kompromissin. Itsehän olen toistaa kertaa pappia kyydissä, joten olin valmis tekemään kompromisseja.

Blogiin tulvahtaa siis hääjuttuja. Ihanaa lauantaita!