Rv 30

Raskausviikko 30 pyörähti käyntiin maanantaina ja päivittelin miehelle ajankulua. Ajatella, että muutaman hassun viikon päästä meidän vauva on täysiaikainen ja voi syntyä koska vain. Lapsille ajan kuluminen on vaikeaa hahmottaa, niinpä konkreettinen vertaus lumien sulamisesta ja vauvan syntymästä sopii. Viime aikoina räystäät ovat tippuneet vettä, kiitos plussa asteiden. Nuorimmainen kysyi, että syntyykö vauva tänään. Selittelin siinä sitten, ettei ihan vielä voi pyöräillä eikä siis vauvakaan vielä synny.

Masutyyppi voimistelee kovasti ja ilmoittelee olemassa olostaan napakoin potkuin. Oma vointi tuntuu kehnommalta kuin koskaan aikaisemmin. Vertaan vointiani edellisiin raskauksiin ja esikoisesta olin näillä viikoilla työssä, tuplista sairauslomalla (kuten yleensä monikkoraskauksissa ollaan rv 28 alkaen). Kun vointiani kysytään olen tähän asti vastannut "hyvä tai ihan ok" vaikkei se totuus olekaan. Vointi on kurja. Supistaa ja selkää pakottaa. Panadolista on tullut kaverini aamuin ja illoin. Silti yritän pysyä positiivisena ja ajatella tämän kaiken olevan vauvan arvoista, kuten onkin. Kaipaan kuitenkin omaa vartaloani ja sen liikeratoja. Kaipaan kävelyä ja pidempi aikaista istumista ilman kipuja. Yritän lohduttaa itseäni, että sen aika koittaa kyllä, kuten koittaakin.

Tällä viikolla kävimme lääkärissä ja vointi oli ok. Kohdunsuulla ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia, mikä on tosi hyvä juttu. Akuuttia ennenaikaisen synnytyksen riskiä ei onneksi ole, kaikista supistuksista huolimatta. Lääkäri kirjoitti sairausloman äitiyslomaan asti. Tavallaan olen helpottunut, toisaalta pettynyt. Toki onhan työnantajaa ajatellen helpompaa suunnitella työt sijaisen kanssa pidemmäksi aikaa kuin viikko-kaksi kerrallaan. Pettymys omaan vointiin on käsiteltävä oman pään sisällä ja jatkettava eteenpäin.

Aurinkoista päivää!